Heräsin maanantai aamuun nuupahtaneella fiiliksellä ja motivaatio esimerkiksi työtäni kohtaan oli täysin hukassa. Puhuin fiiliksistäni Instatooriin ja sainkin monta tsemppiviestiä ja  hyvää vinkkiä mielen piristämiseksi.

Päivä sujui loppujenlopuksi ihan hyvin. Tsempistä ja omasta asenteesta oli taas hyötyä.

Uskon vahvasti mielen voimaan. Olen parikymmentä vuotta tsempannut itseäni tietoisen läsnäolon voimalla, mielen rauhoittamisella ja kannustavalla ajattelulla. Silti välillä törmään maanantain kaltaisiin tilanteisiin joissa kaipaan apua ja vinkkejä miten saan itseni käyntiin ja päiväni rullaamaan.

Jaankin nyt sinulle omat (muilta opitut) vinkkini motivaation löytämiseen tai ainakin pikku kikkoja jolla sen ei niin hyvän päivän saa rullaamaan edes jonkinlaisella tahdilla iltaan asti.

1) Hyväksy se, että välillä on nuhjuinen fiilis ja suorita päivän askareet liukuhihnalta. Älä edes yritä tavoitella huippusuoritusta.

2) Tee tehtävälista. Hyvää fiilistä lisää sen, kun saat vetää viivan suoritetun tehtävän yli.

3) Nuku enemmän. Liian lyhyet yöunet latistaa fiilistä.

4 Muistuta itsellesi, että tärkeiden asioiden eteen joutuu yleensä tekemään töitä.

5) Tee pieni kävelylenkki. Varsinkin luonnossa liikkuminen nollaa stressaantunutta mieltä.

6) Makaa minuutin ajan silmät kiinni sohvalla tai lattialla ja keskity pelkästään hengittämiseen. (hätätilassa voit tehdä sen myös työpaikan vessassa pöntön kannella istuen pää käsiin nojaten)

7) Jaksota työaikasi 25 minuutin pätkiin ja pidä joka setin välissä muutaman minuutin tauko. Hae vettä, kävele raput ylös alas tai venyttele.

8) Käytä ärtymystä hyväksesi. Kun kerran valmiiksi jo ottaa päästä, niin silloin voi hyvin tarttua johonkin vähän tympeään hommaan, kun ei se ainakaan silloin pilaa niitä hyviä fiiliksiä.

9) Keskity positiivisiin asioihin. Jätä negatiiviset asiat sivuun, listaa asiat mitkä hetkessä on hyvin ja yritä ammentaa niistä potkua päivääsi.

10) Aseta itsellesi selkeät ja realistiset tavoitteet. Liian pitkä tehtävälista ei kannusta. Liian suuri päivätavoite ei motivoi.

Jos mikään noista ei auta, nielaise ja jos kurkussa tuntuu vähänkään kipua, soita esimiehellesi ja kerro olevasi sairaana.

Vedä peitto korvillesi ja nuku pari tuntia extraa. Käy kävelylenkillä ja tee itsellesi hyvää ruokaa.

Seuraavana päivänä ryhdistäydyt ja intoa puhkuen päivän haasteiden pariin.

Voit seurata minua instassa @hejcki

Tapasimme viime vuonna teinivuosien ystäväporukan kanssa vuosikausien tauon jälkeen. Juttelimme muun muassa haaveista ja unelmista. Kerroin haaveilevani alpeille suuntautuvasta maastopyöräilyreissusta. Yksi ystävistäni sanoi haaveilevansa samasta.

Mietimme miksi emme toteuttaisi haavetta, joka olisi suhteellisen helpostikin toteutettavissa.
Liian usein asiat jäävät ”olisi kiva joskus” tai ”sitten kun” tasolle.
Päätimme siltä istumalta, että lähdemme seuraavan kesän lopulla yhdessä reissuun, muuten kävisi helposti niin, että haaveet hautautuu arjen kiireisiin ja reissu jäisi tekemättä.

Seuraamme Instagramissa joitakin alamäki- ja maastopyöräily tilejä ja sitä kautta taisimme saada vinkin Italian Livignosta, joka on kesäisin alamäki- ja maastopyöräilyyn keskittynyt paikka.

Pari viikkoa sitten oli lentopelkoisen aika nousta siiville ja suunnata ensin kohti Saksaa ja unelman toteutumista.

Reittimme kulki Munchenistä Itävallan ja Sveitsin kautta Italiaan, päämääränä noin kuuden tuhannen asukkaan Livignon vuoristokylä.
Livignon kylä on todella eksoottisessa paikassa. Reitti kulkee kiemurrellen vuorien rinteitä ja tunneleita pitkin päätyen kolmen ja puolen kilometrin mittaisen yksikaistaisen tunnelin päässä 1816 metrin korkeudessa olevan turkoosivetisen järven rantaan jonka äärellä kaunis kylä sijaitsee.

Saapuessamme kylään ilta-aurinko paistoi kauniisti harmaiden pilvien takaa ja majapaikkaan suunnistaessamme loppukesän sade ropisi vehreiden vuorien rinteille.

Ensimmäiseksi ajopäiväksi olimme varanneet paikallisesta vuokraamosta alamäkipyörät.
Livigno on panostanut todella hyvin maasto- ja alamäkipyöräilyyn, joten kylästä löytyy päteviä pyörävuokraamoja.

Kyllä oli innostusta mielessä ja hymy herkässä, kun Gondolihissi nousi ensimmäisen kerran vuoren huipulle.

Selkeät reittimerkinnät helpottivat sopivan tasoisen reitin löytämisen.
Hiki päässä ja vuoristoilmasta hengästyneenä päästin pyöräni ensimmäiseen pitkään laskuun.
Tätä on elämä, mietin ja annoin pyörän rullata.

Toiselle päivälle olimme varanneet täysjousitetut sähköavusteiset maastopyörät. Olimme suunnitelleet usean kymmenen kilometrin mittaisen pyöräretken vuoristoon.

Sähköavuste osoittautui todella järkeväksi valinnaksi. Jyrkät nousut olivat todella pitkiä. Reiteillä näkyi myös ilman sähköä polkevia ihmisiä, mutta melkoista puhinaa se näytti aiheuttavan.

Aiemmin Suomessa kipuillut juoksijanpolveni tykkäsi vain vähän kyttyrää ylämäistä, kiitos sähköavusteen.

Alppimaisemissa pyöräily ylitti kaikki odotukseni moninkertaisesti.
Uskomattomat maisemat saivat ihastelemaan aivan jatkuvasti.
Samoin eri reittivalinnat pistivät meidän reilusti kolmenkympin ylittäneet miehet kiljahtelemaan innosta kuin pikku pojat. En muista milloin olisin ääneen hihkunut innosta niin paljon, kuin alamäkeen haastavaa mutkareittiä päästellessäni.

Mielen tyhjentämisenä ja stressin purkajana ympäristö ja aktiivinen urheilu toimi täydellisesti. Kun keskittyy ihan 100% teknisesti haastavan reitin suorittamiseen ei ehdi vilkuilla sivuille tai muistella työstressiä.

Pari kertaa silmä livahti hetkeksi pois polulta ja sellainen aiheutti heti riskitilanteen.
Kerran polun ylittävän alppimurmelin hämmästely herpaannutti keskittymistä sen verran, että kovassa vauhdissa aiheutui ajovirhe ja syöksyin pyörineni pöpelikköön.

Selvisin onneksi kohtuullisilla mustelmilla ja pintanaarmuilla.
Olimme jo aiemmin gondolihissistä ihmetelleet mitä tuuheaturkkiset pesukarhua muistuttavat noin 50cm pitkät pulleat otukset ovat ja sellaisen ylittäessä polun ihan pyöräni edestä googlasin alppien eläimistöä ja sain tietää niiden olevan alppimurmeleita.

Livignon kunta on siitäkin erikoinen paikka, että se on verovapaa alue. Se näkyy pienen, noin kuuden tuhannen asukkaan kylässä erityisen vilkkaana keskustana jossa myöskin italialaiset käyvät ostoksilla.
Esimerkiksi litra dieseliä maksoi livignossa 0,93e ja tovin päässä toisessa kylässä 1,49e.

Matka kokonaisuudessaan oli todella onnistunut. Majoituimme kivassa huoneistossa keskustan tuntumassa ihan lähellä gondolihissejä ja pyörävuokraamoa.Asunnon lähellä oli useita hyviä ja edullisia ravintoloita.
Säät suosivat meitä täydellisesti ja se kaikista tärkein, maasto- ja alamäkipyöräilyn puitteet olivat uskomattoman mahtavat.

Jos vähänkään mietit alpeille, suuntaa Livignoon. Koet upeat vuoristoreitit, uskomattoman kauniin alppikylän jossa kaikki rakennukset on tiptop kunnossa, hyvää ruokaa edullisesti ja ympäristö kesä- ja talvilajeihin aivan täydellinen.
Pelkästään jo matka autolla vuoristokylään on kokemuksen arvoinen.
Olen matkustanut alpeilla useita kertoja eri maissa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kesällä ja maastopyöräilyn merkeissä. Kyllä kannatti!

Kiitos reissuseuralaiset! Tämä jää ehdottomasti mieleen vuoden 2019 yhtenä huippukokemuksena.

Olen todella kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus toteuttaa tällainen unelmareissu.