Ystävät läpi vuosien

  Jokaisella meillä on ystäviä eri elämäntilanteista. Minulla on laaja sosiaalinen verkosto ympäri Suomen. Olen suuresta suvusta, kasvanut sosiaalisesti aktiivisessa yhteisössä ja asunut monella eri paikkakunnalla. Ystäviä, kavereita ja hyvänpäiväntuttuja on valtavasti.
Jokaisella ihmissuhteella on ollut jokin vaikutus elämääni ja minuuteni rakentumiseen. Niiden kohtaamisten summaa on se millainen minä olen tänään. Se on kiehtova ajatus.
Minulla on erittäin pikkutarkka muisti. Muistan vuosien takaa monet lyhyetkin kohtaamiset hyvin yksityiskohtaisesti. Useamman kerran ystävieni kanssa jutellessa, he toteavat; noinhan se olikin, enpä olisi muistanut.
En minäkään yli-ihminen ole, en nimittäin sitten puolestani muista viiden minuutin takaa keskustelua kauppalistan sisällöstä. En muista mitä lähdin hakemaan keittiöstä ja unohdan, että lupasin tarkistaa kalenterini heti puhelun jälkeen.
Osa ystävyyssuhteista on kestänyt lapsuudesta tähän päivään. Osa on hiipunut someystävyydeksi ja osa kuihtunut kokonaan. Karoliina kirjoittaa ajatuksia herättävästi blogissaan siitä, kun ystävyys on katkolla. 
Parikymppisenä olin muuttanut Pohjanmaalta Helsinkiin ja saanut lauman uusia upeita ystäviä. Meillä oli hyvä yhteys, teimme paljon asioita yhdessä ja kaikki oli tosi hyvin.
Muutaman vuoden kuluttua yhteys osan kanssa alkoi hiipumaan erinäisistä syistä. Osa muutti toiselle paikkakunnalle, elämänkatsomuksemme saivat itsenäisempiä näkökulmia. Teimme elämän suuntaviivoissa erilaisia valintoja.
Menetin osan ystävistäni. En avaa syitä tässä sen enempää, yhteydenpito ihan luonnostaankin vain väheni ja ystävyys haihtui pois.
Harmittelin asiaa pitkään. Mietin miksi näin oli käynyt ja miten saisin yhteyden taas avattua. Syyllistin itseäni ja syytin myös muita.
Kun vuosien jälkeen sattumalta jossain törmättiin oli kiva jutella ja sovittiin, että nyt oikeasti nähdään ajan kanssa ja pidetään yhteyttä. Emme kuitenkaan koskaan olleet missään yhteydessä. Mietin miksi näin on. Miksi emme vain voisi olla toistemme elämässä läsnä. Harmitti, ihmetytti ja jopa ärsyttikin.
En missään tapauksessa tarkoita, että syy sille ettemme tapaa olisi pelkästään muissa kuin minussa.
Tajusin jossain vaiheessa, että minun on turha harmitella asiaa ja kuluttaa energiaani siihen tai jopa alkaa näkemään kyseiset henkilöt negatiivisessa valossa.
Tilanne kun ei näköjään ainakaan toistaiseksi muutu harmittelemalla.
Päätin, että sen sijaan, että suren menetettyä ystävyyttä, alan vaalimaan hyviä muistoja niistä ajoista ja ihmisistä joita joskus oli elämässäni.
Tein tietoisen valinnan, etten mielessäni ärsyynny miksi se ja sekään ei koskaan pidä mitään yhteyttä.
Se oli helpottavaa. Aluksi väkinäistä, mutta lopulta helpottavaa.
Opin uudenlaisen ajattelutavan. Sain valtavasti hyvää mieltä siitä, että jonkun vanhan ystävän tullessa mieleen, muistelin mitä kaikkea kivaa olimmekaan tehneet. Miten paljon hän oli joskus minulle merkinnyt.
Edelleenkin, kun sattumalta jossain tapasimme, juttelimme mukavia, mutta en edes yrittänyt sopia mitään jatkosta. Tärkeintä oli, että se hetki oli hyvä ja kohtaaminen arvostava.
Sen lisäksi, että vaalin hyviä muistoja, uskon, että joskus voi vielä tulla aika jolloin tiemme taas kohtaa. Ehkä elämäntilanteemme on joskus taas samalla raiteella ja jaamme paljon yhteistä. En tiedä käykö niin, mutta ainakin saan iloa hyvistä muistoista.
Minulla on myös kipeä kokemus minulle tärkeästä ihmissuhteesta, joka meni osin väärinymmärrysten ja osin tökerön käytöksen vuoksi solmuun. Asiaa selvitettiin ja pyydettiin anteeksi puolin ja toisin, mutta ystävyyssuhteeseen jäi särö, joka ei ainakaan toistaiseksi ole palannut entiselleen.
Olen senkin kohdalla lopulta alkanut ajattelemaan, että ehkä vielä joskus tulee se päivä, kun meidän elämät kohtaavat ja löydämme toisistamme taas sen positiivisen energian mitä ennen toisillemme vastavuoroisesti annoimme. Siihen asti vaalin hyviä ja rakkaita muistoja.
Minua kiinnostaisi tietää mitä ajatuksia ystävät ja ystävyys sinussa herättää. Mitä ystävyys sinulle merkitsee? Onko sinulla vastaavia kokemuksia ystävyydestä?
Jatketaan keskustelua tuossa alla kommenttiosiossa.

Kommentit (7)
  1. Ystävä on kuin peili, jonka kautta tarkastelet itseäsi.

    1. Se on totta! Ja sellaisia ihmisiä kai sitä kerää ympärilleen, jotka tukee/rakentaa sitä peilikuvaa.

  2. Susta tulee aina niin hyvä fiilis kun näitä juttuja lukee,ja vaikutat niin mukavalta tyypiltä, että hän joka on sun ystäväs, niin on onnekas! Muistin kännykästäni näyttökuvan, jonka olin ottanut , kun oli niin hyvä ajatus. ”Toiset ihmiset ovat kanssasi, kun heillä on aikaa. Toiset ihmiset tekevät aikaa, ollakseen sinun kanssasi.” Tuo pysäytti hetkeksi kun kiireitä on tapana valitella.

    1. Tämä lämmittää mieltä, kiitos Paula!!
      Mukava kuulla, että tekstit herättää hyviä fiiliksiä. Toivottavasti ystäväni ovat kanssasi samaa mieltä. 😂
      Tosi hyvä ajatus tuo mietelause.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *