Tarina siitä kuinka ostin elämäni arvokkaimman vaatekappaleen

Ostin nimittäin mekon tänään. Sellaisen valkoisen, jota on tarkoitus käyttää yhden päivän ajan. Sen jälkeen sen voi myydä tai säilyttää tilaa viemässä omissa nurkissa ja toivoa, että oma tytär tai lapsenlapsi sen haluaa vielä jonain päivänä vetää päällensä elleivät koit ole ehtineet syödä mekkoa sitä ennen. Tämä mekko on kallein vaate, jonka olen koskaan ostanut (tai tulen koskaan ostamaan). Hintaansa nähden siitä on siis aika vähäksi aikaa iloa. Eihän tällaisessa ostoksessa näin ajateltuna olekaan mitään järkeä.

Mutta oikeasti olen aivan superiloinen ja tyytyväinen ostoksestani, enkä meinaa pysyä housuissani. Tekisi mieli nimittäin olla koko ajan mekko päällä. Se on kaunis, se on upea ja tulen aina muistamaan minkälainen puku minulla oli sinä päivänä päällä. Se ei ole mikä tahansa mekko, vaan rakkauden ja jonkinlaisen ajanjakson alkamisen symboli minulle. Se on arvokas muutenkin kuin rahallisesti. Tuntuu, että se on minulle jo nyt todella tärkeä, vaikka se on keikkunut makuuhuoneen ovessa vasta puolituntia, pukupussiin tiukasti käärittynä, ettei mies vaan näe sitä ennen hääpäivää. Minun on tarkoitus viedä se vanhempieni luokse säilöön seuraavaksi kymenneksi kuukaudeksi, en luota, että miehellä olisi kärsivällisyyttä kovin pitkää olla kurkistamatta mitä pussin sisältä löytyy 😀

Mekko löytyi lopulta siis Seremoniasta, kiitos vain kaikille edelliseen postaukseen kommentoinelle rohkaisuviesteistä. Käytiin superkaksikko-kaasojen kanssa sovittamassa uudestaan viikko sitten ensimmäisellä sovituskeikalla löydettyä helmeä ja kyllähän se edelleenkin näytti hyvältä ja juuri minulta. Pukua oli enää yksi kappale ja koko jäljellä, joten oli onni (ja ehkä myös kohtalo), että puku oli siellä vielä odottamassa minua. Puku on Barcelonalaisen Pronoviaksen (http://www.pronovias.com) 2015 mallistosta ja se sattui vielä olemaan tuntuvassa alessa Seremoniassa. Nyt on kyllä todella varma olo siitä, että tein oikean ratkaisun. Ihanaa päästä seuraavaksi miettimään sopivia asusteita ja koruja puvun kanssa, niistä ei ole vielä tarkkaa visiota, mutta ehdimme me jotain jo miettiä kaasojen kanssa samalla kun joimme voitonmaljat Kappelissa 😀 Olo on myös todella helpottunut, kun yksi tärkeimmistä hankinnoista on hoidettu. Seuraavaksi vuorossa olisikin catering-maistelua ja valokuvaajan sekä bändin metsästystä. Näistä varmasti lisää blogissakin piakkoin 🙂

-S