Ostin nimittäin mekon tänään. Sellaisen valkoisen, jota on tarkoitus käyttää yhden päivän ajan. Sen jälkeen sen voi myydä tai säilyttää tilaa viemässä omissa nurkissa ja toivoa, että oma tytär tai lapsenlapsi sen haluaa vielä jonain päivänä vetää päällensä elleivät koit ole ehtineet syödä mekkoa sitä ennen. Tämä mekko on kallein vaate, jonka olen koskaan ostanut (tai tulen koskaan ostamaan). Hintaansa nähden siitä on siis aika vähäksi aikaa iloa. Eihän tällaisessa ostoksessa näin ajateltuna olekaan mitään järkeä.

Mutta oikeasti olen aivan superiloinen ja tyytyväinen ostoksestani, enkä meinaa pysyä housuissani. Tekisi mieli nimittäin olla koko ajan mekko päällä. Se on kaunis, se on upea ja tulen aina muistamaan minkälainen puku minulla oli sinä päivänä päällä. Se ei ole mikä tahansa mekko, vaan rakkauden ja jonkinlaisen ajanjakson alkamisen symboli minulle. Se on arvokas muutenkin kuin rahallisesti. Tuntuu, että se on minulle jo nyt todella tärkeä, vaikka se on keikkunut makuuhuoneen ovessa vasta puolituntia, pukupussiin tiukasti käärittynä, ettei mies vaan näe sitä ennen hääpäivää. Minun on tarkoitus viedä se vanhempieni luokse säilöön seuraavaksi kymenneksi kuukaudeksi, en luota, että miehellä olisi kärsivällisyyttä kovin pitkää olla kurkistamatta mitä pussin sisältä löytyy 😀

Mekko löytyi lopulta siis Seremoniasta, kiitos vain kaikille edelliseen postaukseen kommentoinelle rohkaisuviesteistä. Käytiin superkaksikko-kaasojen kanssa sovittamassa uudestaan viikko sitten ensimmäisellä sovituskeikalla löydettyä helmeä ja kyllähän se edelleenkin näytti hyvältä ja juuri minulta. Pukua oli enää yksi kappale ja koko jäljellä, joten oli onni (ja ehkä myös kohtalo), että puku oli siellä vielä odottamassa minua. Puku on Barcelonalaisen Pronoviaksen (http://www.pronovias.com) 2015 mallistosta ja se sattui vielä olemaan tuntuvassa alessa Seremoniassa. Nyt on kyllä todella varma olo siitä, että tein oikean ratkaisun. Ihanaa päästä seuraavaksi miettimään sopivia asusteita ja koruja puvun kanssa, niistä ei ole vielä tarkkaa visiota, mutta ehdimme me jotain jo miettiä kaasojen kanssa samalla kun joimme voitonmaljat Kappelissa 😀 Olo on myös todella helpottunut, kun yksi tärkeimmistä hankinnoista on hoidettu. Seuraavaksi vuorossa olisikin catering-maistelua ja valokuvaajan sekä bändin metsästystä. Näistä varmasti lisää blogissakin piakkoin 🙂

-S

Takana on  kaksi hääpukujen sovituskierrosta ja fiilikset ovat tällä hetkellä aika ristiriitaiset. Aiemmin tällä viikolla kävin sovittamassa pukuja Kasarmitorin Seremoniassa ja tänään Hyvinkään Leimulinessä. Molemmista liikkeistä löytyi yksi puku ylitse muiden ja voisin kuvitella astelevani alttarille hyvillä mielin kumpi tahansa päälläni. Nyt pohdinkin olisiko jompikumpi puvuista minulle se oikea. Myös muut sovittamani puvut olivat upeita, eikä mikään puvuista olisi varmaan huono vaihtoehto. Minulla oli melko selkeä visio mielessäni ennen kuin menin liikkeisiin sovittamaan ja siitä oli varmasti hyötyä, sillä sain sovittaa juuri sellaisia pukuja, joista olin unelmoinut.

Ristiriitaiset fiilikset johtuvat myös saamastani asiakaspalvelusta liikkeissä. Seremoniassa kävin arki-iltana tunti ennen sulkemisaikaa ilman ajanvarausta ja sain loistavaa palvelua. Ensiksi hipelöimme ja tutkimme kaasojen kanssa pukuja rekeissä ja sen jälkeen asiakaspalvelijan vapautuessa edelliseltä asiakkaalta pääsin pukemaan luomuksia ylleni. Sain pyöriä peilin edessä kaikessa rauhassa ja kaasotkin ehtivät napsimaan kuvia, myös hyviä neuvoja sai niitä kysyessään. Palvelu oli mielyttävää, asiallista ja rentoa, ensimmäinen ”oikea” sovituskerta ei olisi voinut sujua paremmin. Leimulinestä en sen sijaan voi sanoa hyvällä tahdollakaan samaa. Asiakaspalvelu oli melko töykeää ja meillä oli kaasojen kanssa alusta asti epämukava ja epätervetullut olo, vaikka olin varannut ajan ja tuloomme oli varmaankin varauduttu. No, aina ei natsaa ja nyt ei tosiaankaan natsannut. Tällainen kokemus vaikuttaa tietysti ostopäätökseen, mikä on harmi, koska en haluaisi jättää upeaa pukua ostamatta huonon asiakaspalvelun takia. Toisaalta en voisi kuvitellakaan ostavani pukua kyseisen kokemuksen jälkeen.

En oikein vielä tiedä mikä on seuraava siirtoni pukujen saralla. Käynkö vielä kolmannessa liikkeessä sovittamassa vai menenkö hypistelemään unelmapukua uudestaan Seremoniaan, mikäli se on vielä jäljellä siellä. Tuntuu, että päätös vaikeutuu sitä mukaa mitä enemmän pukuja sovittaa. Toisaalta taas tuntuu, että en voi tehdä ostopäätöstä näin nopeasti ja näin vähän pukuja sovittaneena, vaikka olenhan sovittanut jo kuitenkin kymmentä pukua. Tiedän myös, ettei yhtä hyvää pukudiiliä tule vastaan kuin Seremoniassa olisi tarjolla. En jotenkin vaan voi uskoa, että ekalla sovituskerralla olisin löytänyt sen oikean. Miksi en? 😀

-S