Alkusanat

Viime keväänä jo pelkkä ruokakaupassa käynti ahdisti. Olin päättänyt luopua osa-aikaisesta työstäni miettimättä liikaa rahahanojen sulkeutumista. Työssäkäyvänä opiskelijana olin tottunut elämään lokoisampaa elämää, mitä opintotuella olisi tarjota minulle. Saatoin lähteä viikonloppureissulle johonkin trendikkääseen eurooppalaiseen suurkaupunkiin tai piipahtaa kaupungilla ostoksilla. Säästöön laitoin vain pienen murto-osan palkastani. Sillä hetkellä Samujin ystävämyynnistä tekemäni löydöt tuntuivat vain paremmilta sijoituksilta kuin pankin tarjoama lähes nollakorkoinen säästötili.

Huolestuttavaa tilanteessani oli se, että pankkitilin tapahtumien katsominen jälkeenpäin tuntui tuskalliselta. Tulin katumapäälle, kun näin miten ostoksiini laittamani summat pyyhkivät tilini saldon taivaan tuuliin. Shoppailemisen jälkeen fiilikset olivat ristiriitaiset: olin onnistunut löytämään laadukkaan silkkipaidan puoleen hintaan, mutta en ollut enää varma, olisiko minulla ollut siihen enää varaa. Jäljelle jäänyt opintotuki riitti kyllä vaatimattomaan elämään.

Vaatimattomampi elämäntyyli osoittautui kuitenkin yllättävän hauskaksi. Ruokakaupassa kyykin lattianrajassa nähdäkseni perunoiden kilohinnat ja lähdin kaupasta hymy huulilla, jos olin onnistunut säästämään ostoksissani edelliseen kertaan verrattuna. Säästämisestä tuli eräänlainen peli, jonka halusin voittaa.

Ajatus blogista lähti kytemään mielessäni viime kesänä, kun kuvioihin tuli kesätyö ja muhkeampi palkka. Säästäminen ei tullut enää niin luonnostaan, kun pankkitilin saldon perusteella minulla oli teoriassa varaa parempaan elintasoon. Säästämisen tuoma onnistumisen tunne oli kuitenkin ehtinyt jo juurtua syvälle aivojeni mielihyväkeskukseen.

Lähipiirissäni raha-asioista on keskusteltu harmittavan vähän. Tämän tajusin syksyllä, kun nostin ensimmäistä kertaa opintolainaa. Olin käynyt kiinnostavan keskustelun erään tuttavani kanssa opintolainan sijoittamisesta ja koitin selvittää, miten en ollut tajunnut näitä asioita aikaisemmin. En ajatellut eläväni missään kuplassa, mutta kumma kyllä kukaan ystävistäni tai sisaruksistani ei ollut ottanut opintolainaa.

Näiden kokemusten myötä minussa on herännyt palava halu vaihtaa ajatuksia säästämisestä ja sijoittamisesta, joten enköhän blogin verran jaksa näistä asioista vielä kirjoittaa.

Tervetuloa mukaan!

Kommentit (2)
  1. Todella tärkeä aihe, joka kaipaakin keskustelua!

  2. Kiinnostava aihepiiri! Jäämme seuraamaan blogiasi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *