Mantroja, mietteitä ja miehiä
Päiväkirjaa
Aamuni alkoi pienen kommelluksen merkeissä, kun moponi ei suostunut käynnistymään. Saattoi olla jokin mystinen vika, jota en ymmärtänyt, joten otin Grab- kyydin Crossfit S2S aamutreenille. Saavuin hieman myöhässä, ja olisinpa voinut ikuistaa yhden tutun ilmeen, kun pamahdin paikalle. He said: ”Whaat Selina! Here! Now! You said that you will come back but now! now it is not autumn!”
Niin se elämä yllättää, ja niin yllätän minäkin!
Burpeiden keskellä muistin jälleen, miten rankkoja treenit täällä helteessä voivat olla. Auringon punoittama iho saa vielä lisää sävyjä, kun hengästyn menemään.
Ensimmäiset CrossFit Treenit. Super red and super greens.
Mantra
Joka aamu asetan tarkoitukseni. Mihin haluan keskittää energiani, mitä haluan elämääni lisää, mille asioille teen tilaa. Täällä Balilla jatkan tätä aamurutiinia. Lisäksi minulla on ollut vuoden alusta asti oma aamumantrani, jonka toistan palatessani yöllisistä unimaailmoista. En ole vielä valmis paljastamaan sitä, mutta pointtina miksi teen näitä on: sana on suunnitelma. Ajatusten voimalla luomme elämäämme. Mikään ihmisenluoma ei ole koskaan syntynyt ilman sitä ensimmäistä ajatusta.

Emme voi vaikuttaa kaikkeen mitä tapahtuu täällä maapallolla, ulkoisessa maailmassa. Voimme kuitenkin vaikuttaa sisäiseen maailmaamme, ja se on kaikkein tärkeintä. Siellä on aina turva, viisaus ja totuus. Anna niille tilaa. Käytä tuota loputonta voimavarapankkia. Sinun sydämesi aitous on lahja, myös meille kaikille. Toivon, että alat näyttää ja käyttää lahjojasi!
Puheen ollen mantrasta, sain vuosi sitten Intiassa henkilökohtaisen mantran ja vihkimyksen suurelta gurulta. Se on sanskritia, eikä sitä saa kertoa kenellekään, sillä siihen liittyy paljon henkimaailman juttuja. :D Sen voin paljastaa että se liittyy rakkauteen, sillä rakkaus on minulle aina ollut kantava voima. Mantrat rakkaudesta alkulähteenä ovat osa ihmisyyttä. Ok, Intiasta takaisin Indonesiaan, päivä on kuuma täälläkin. En voi olla auringossa, joten kauniissa kahvilassa työskentely on turvallisempi vaihtoehto tähän aikaan päivästä.
Nämä kirjoitelmat ovat aika hajanaisia ilman sen suurempaa juonta. Huomaan, että se tekee minulle hyvää. Olen kirjoittanut päiväkirjoja pikkutytöstä asti ja kuljetan aina mukanani muistikirjaa. Koneella kirjoittaminen on kuitenkin nopeampaa. Koska olen eri aikavyöhykkeellä ja kaukana ystävistäni, tämä kirjoittaminen auttaa minua käsittelemään ajatuksiani ja purkamaan niitä. Tämä on tapa antaa ajatusten virrata ja mielen tyhjentyä.
Suunnittelen tilaavani toisen kahvin ja pohtivani hieman iltaa. Haluaisin pysähtyä johonkin juhlimaan Lohikäärmeen vuoden vaihtoa. Täällä sitä juhlitaan monessa paikassa, mutta en ole vielä päättänyt, menisinkö ihmisten ilmoille vai tunnelmoisinko sen rauhassa omalla bungalowilla. No, se selviää. What flows – flows…
Vieressäni istuu kaksi pilottia saksasta, joiden kanssa tarinoin niitä näitä. Nauretaan yhdessä mun palaneelle iholle, kerron avannosta, he suosittelee ravintola Manggis in Canggu (paikan missä ollaan) pannukakkuja ja yönylihautunutta tuorepuuroa. Vaihdetaan ig:t jos satutaan vielä tapaamaan. Toisen kaverin puhelin kastui rikki sen rankan myrskyn seurauksena joten he lähtee etsimään huoltoliikettä ja minä jään viimeistelemään töitä koneelle. Kiva breikki, iloisten poitsujen kanssa.
PS. Jos luit tämän loppuun asti, laita viestiä vaikka Instagramissa. Olisi mukava tietää, keitä tässä matkassa seuraa tällä tavalla. On ihanaa jakaa videoita ja fiiliksiä, mutta nämä ”Sellun Sivut ja Seikkailut” tuntuvat vielä henkilökohtaisemmilta kun kirjoittaa. Katsotaan, mihin tämä vie.
Love & Light Selina
pps. sain vielä kaksi treffipyyntöä tämän päivän aikana… johtuu varmaan tästä punaisesta tomaatti lookista.. punainen väri herättää huomiota. Tomaattina tai en, redflageille heti adios!