Täytyykö joogaan hurahtaa?

Aloitin viimein joogan.

Olen aina suhtautunut siihen hyvin epäluuloisesti. Kun minua maaniteltiin mukaan aiemmin, kieltäydyin vedoten siihen, ettei kiinnosta. Oikeasti pelotti. Pelkäsin yhtä paljon sitä, että hurahdan, ja vielä vähän enemmän, että en. Sillä kuinka kamalaa olisi elää joogavihaajana? Se olisi yhtä leimaavaa kuin piittaamattomuus vauvoista ja eläimistä.

Nyt aloitin astangajoogakurssin, eikä kumpikaan peloistani toteutunut.

En hurahtanut. Olin kiukkuinen ja punainen. Useasti teki mieli paiskata matto päin ohjaajaan maireaa hymyä ja painua punttijumppaan. Fyysisimmät liikkeet tuntuivat itkettävän raskailta ja muminaosuudet vaivaannuttavilta.

En kuitenkaan siirtynyt vihaajien leiriin. Minusta jooga on ok. Ei hihhuloivaa ja teennäistä, muttei myöskään järin mahtavaa tai vapauttavaa.

Olenko yksin? Saako joogaan suhtautua arkisen neutraalisti? Vai täytyykö joko kammoksua tai valaistua?

Kuva: Pinterest