Humalista

Isoäitini on ollut elämänsä aikana humalassa kolme kertaa: 25-vuotiaana vahingossa häiden poolista, 60-vuotiaana viini-illallisella ja kerran näiden vuosien välissä. Mahtavaa.

Joka kahdeksannen suomalaisen viettämä tipaton tammikuu on nyt ohi ja ensimmäinen villi viikonloppu koittaa tänään.

Ennen illan hulinaa jokainen voisi kysyä itseltään saman kysymyksen, johon mummin puhelu minut ajoi: mitkä kolme humalaa säästäisit? Yhtään muuta toikkarointia ei olisi eläessään saanut/joutunut kokemaan.

Omalle listalleni ei pääsisi missään nimessä vauhko ensihumala Red Catin voimin, tai eräät hienot kutsut, jotka päättyivät pinkin vaahdon oksentamiseen, eivätkä missään nimessä humalat joihin liittyy sana itkupotku.

Humalia on helpompi karsia pois kuin valita tärkeiksi. Kriteerejä ovat kuitenkin ainakin nämä: humala johti seikkailuihin/ihmissuhteisiin/tunteisiin, joihin ilman sitä ei olisi ajautunut, ja illan ajattelu lämmittää mieltä vielä jälkikäteenkin. Se, kuinka paha metafyysinen olo seurasi, on ainakin itselle toissijaista.

Hiljaiset lukijani, raottakaa sieluanne ja ottakaa kantaa näin viikonlopun kunniaksi: mitkä humalat itse säästäisitte? Mitä ette ainakaan?

Kuva: bittenandbound