Tavis muotikoulussa

Nytin tämänpäiväinen juttu eliittimuotikoulun opiskelijasta on hurmaava. Kuvissa seikkailee lippalakkipäinen partaveikko, jonka ”t-paita ja selkäreppu ovat kokoa XXXXL.” Jutun mukaan häntä luullaan usein myymälävarkaaksi. Ei ihme, sillä vaatesuunnittelijamies näyttää yhdistelmältä Jouni Hynystä ja raitiovaunukuljettajaa.

Tavallisuus tuntuu niin virkistävältä silloin kun sitä ei odota. Kun kääntää sivua valmistautuen taas yhteen polkkatukkaan ja mustaan uniformuun, mutta saakin naamakarvoja.

Ystäväni aloitti tänä vuonna Taideteollisessa, ja luokan tytöt näyttävät hekin niin ihanan tavallisilta. Kuulemma jo pääsykokeiden kakkosvaiheessa putosivat ”ne taiteilijan näköiset”. Ulkoisella volyymilla ei siis napsita lisäpisteitä, vaan se voi kääntyä jopa miinukseksi.

Itse symppaan hyvin paljon ohjenuoraa be good and do it quietly. Monet pilkkaavat sitä suomalaiseksi vaatimattomuudeksi, joka pitäisi korvata itsemesuamisella, mutta ei. Ei pitäisi. Turha korostus ja trubaduurikikkailu peittää helposti alleen itse asian, sen missä henkilö on oikeasti hyvä.

Tietysti on tilanteita, joissa ei pärjää ilman kyynärpäätä ja plaa plaa, mutta yleisesti nöyryys on aika kaunista.

Kuva: Individualsole