Niin se Facebook, se on tuolla mun koneella

Äitini rekisteröityi Facebookiin. Vahingossa.

Koitin vaan mennä sähköpostiin.

Lupasin opettaa sivuston käytössä. Viikonloppuna oli lupauksen lunastamisen aika.

Joko harjoitellaan? Mennään tuonne meidän koneelle, kun se Facebook on siellä. Ai, että sunkin koneella pääsee.

Tässä vaiheessa mietin, että tietoteknisissä taidoissa voi olla muitakin puutteita kuin sosiaalinen media. Mutta ei se mitään.

Kun sisäänkirjautuminen onnistui, seurasi pari oleellista kysymystä.

Mikä tää punainen on? Nyt kun merkitsen, että olet minun tytär, saatko sinäkin ne viestit, jotka minulle lähetetään? Eikun mun viestit on tuolla mun omalla koneella, eikö niin?

Koetin olla kikattamatta.

Samaan aikaan on sietämätöntä, kun toinen näpyttelee hitaasti viestien perään t. äiti, ja niin ihanaa, miten lapsellisen innoissaan toinen voi olla, kun oppii tallentamaan välilehtiä. Tuntuu mahtavalta opettaa jotain ihmiselle, joka yleensä osaa kaiken.

Kaikkein suloisinta oppitunnillamme kuitenkin oli, miten mahtavia sanoja sivustoon tottumaton äiti käytti. Harmittaa vietävästi, etten tajunnut kirjoittaa niitä ylös. Jostain ystävien välittämisestä oli ainakin puhetta.