Pillurallu, reissuvamma & 300 muuta

 

Minimalen on 2-vuotias.

Ei olisi ikinä uskonut.

Kun minua pyydettiin Lilyyn töihin, hiihtelin välivuosibiitsillä ja kauhistelin, että mikähän aikuisten Demilä siitäkin tulee. Silti sanoin joo.

Ja on ärsyttänyt.

Olen aina inhonnut sitä, että joudun kirjoittamaan itsestäni, että vieraat ihmiset tietävät blogini, että sunnuntai-iltana täytyy riipiä kasaan aihe, vaikkei yhtään huvittaisi. Vähintään kahdesti viikossa uhoan lopettavani.

Mutta.

Tämä on superkivaa. Olen tavannut huipputyyppejä, saanut rahaa. Ja mikä parasta, olen joutunut kirjoittamaan silloinkin, kun ei huvittaisi. Kaksi vuotta ja neljä postausta viikossa tekee yli 300 postausta. Se on pirun monta.

Vaikka kammoan tomppeleita tekstejäni ja ihmettelen, miten rumaa täällä on ollut, on mukana pari hauskaakin juttua. Tässä siis mielivaltainen ynnäys viime vuosista.

 

Jos siis haluat:

A) VETÄÄ KILARIT

Pilluralli ja täytetty metso

Shoppaus on sairaus

 
B) KIKATTAA

Lapset voisivat askarrella hautakivet koko perheelle käsityötunnilla

Ihmisen koko surkeus

 

C) NAURAA VAMMAISELLE

Kehitysvammaiset ovat myös ärsyttäviä

Makkaralla jälleen

 

D) SITAATTIMYHÄILLÄ

Pieni elämä ja mutainen joki

Hyvin sanottu, Reino

 

E) AJATELLA

Miksi poistua Facebookista

Intin sijasta Intiaan

 

F) URKKIA ELÄMÄÄNI

Minä, matikkanörtti

On ihanaa olla kotona

Hyppäsin tänään 30 metrin sillalta

 

G) OTTAA HATKAT

Miksi matkustaminen yksin on niin ihanaa/kamalaa

Bang og Jensen

 

Ja loppuun vielä se ihana kohta, jossa heitellään kukkia yleisöön, kiitellään ja niiaillaan. Ja sanotaan: olette supereita. Kiitos, että olette mukana.