Miten vanhemmat kestävät?
”Mies tiputti remonttihommissa paksun ja painavan levyn vauvan selkään. Olisi voinut napsahtaa selkäranka poikki.”
Miten vanhemmat voivat olla sekoamatta huolesta?
Kun eilen hoidin vuoden ikäistä lasta, tämä kaatui ja kumautti takaraivonsa lattiaan. Soitin paniikissa terveysneuvontaan, mieli täynnä kauhuskenaarioita aina kallohalkeamista ja verihyytymiin. Neuvonnasta sain kuulla, että voi että, kaikki lapset kaatuilevat ja kolhiintuvat.
Kuulemma edessä on myös päivä, kun hoitolapsi putoaa vaikka pöydältä. Oh my god.
Toivottavasti luvassa ei ole yhtä karmivia kohtaloita, joista kerrotaan Vauvan keskustelussa Mikä on kauhein onnettomuus, mikä lapsellesi on tapahtunut?
Tässä pahimpia:
”Kurkku oli täynnä hyytynyttä verta.”
”Tippui hoitopöydältä kasvot edellä laattalattialle.”
”Vetäisi pannukuumat kahvit päälleen. Leuka, kaula, rintakeha napaan asti paloivat, iho roikkui vain repaleisena vatsalla.”
”Sai kallonpohjanmurtuman.”
Kamalaa. En voi muuta kuin toistaa alun kysymyksen: miten vanhemmat voivat kestää jatkuvassa huolessa? Pakko on, tietenkin, mutta miten mielenterveys säilyy käytännössä?