Mies, olet tyhmä
”Kyl mä nyt meen kirjastoon ja lainaan jonku sivistävän kirjan.”
Keskustelu pojan kanssa päättyi umpikujaan.
Kun tyyppi kuuli ammattini, hän meni tillin tallin.
Poika alkoi piikitellä. Hän nimitti minua kielipoliisiksi ja äidinkielen mestariksi, ja alkoi vatvoa, kuinka tyhmältä hänen juttunsa mahtavat kuulostaa.
Se oli rasittavaa, mutta ei ainutkertaista.
Ihmeen monella pojalla tuntuu olevan alemmuuskompleksi älynsä suhteen.
Yksi kaverini tietää, mihin turvautua äärimmäisessä riitatilanteessa: hän nimittää poikaystäväänsä tyhmäksi. Sen enempää ei vaadita siihen, että poikaystävä itkee. Toisella kaverilla on ollut sama homma. Ohimennen heitetystä kommentista jäi suhteeseen iso mörkö.
Muistan ikuisesti, kuinka sydäntäriipivästi veljeni sanoi lapsena, että Roosasta tulee aivokirurgi ja minusta ei tule mitään.
On kummallista, miten paljon enemmän tyhmyyden pelkoa olen kohdannut miehissä kuin naisissa. Toki tytöillä on hemmetinmoinen lista muita kauhuja, kuten siitä, että on ruma, mitätön ja osaamaton. Ja ehkä työkuvioissa, ettei ole tarpeeksi sivistynyt. Syvää tyhmyydenpelkoa en kuitenkaan ole kohdannut.
En lähde arvailemaan, mistä alemmuuskompleksi johtuu. Mitään yhdistävää tekijää ei tunnu olevan. Oli opintoja yliopistosta tai ei lainkaan, ikää tai ei, itsevarmuutta tai ujoilua – sama hätä.
Hassua.