Miten julkisen nöyryytyksen kestää?

Minulle on aina vaikeaa seurata uutisia, jotka koskettavat yksittäisiä ihmisiä.

Oli kyseessä sitten juoniva taiteilija, rikollinen pukuspede tai irtisanottu päätoimittaja, en osaa lukea juttuja ilmiötasolla.

Mietin vain, miltä ihmisestä sillä hetkellä tuntuu: itkeekö hän, lukeeko itse uutisia, mitä sanoo perheelleen. Vaikka se olisikin ihan omaa syytä, en osaa olla ajattelematta, miltä rintalastassa tuntuu niin iso nöyryytys?

Tietenkin ison mittakaavan asioissa analysointi, spekulointi ja vitsailu kuuluvat asiaan. Spektaakkelit ovat hauskoja ja skandaaleissa on kutkuttavaa nähdä, miten asia paisuu paisumistaan, kunnes lopulta unohtuu.

Mutta silti: en osaa unohtaa ihmistä hyökytyksen takana.