Seurakunta ei anna rakastaa

Poika tapasi tytön. Poika oli helluntalainen, tyttö perusateisti. Kaikki meni kivasti, hetken.

Sitten väki seurakunnassa ilmoitti että ei passaa, uskonnottomien kanssa ei seurustella. Suhde oli tavallista tuomittavampi etenkin siksi, että poika veti kirkon nuorten iltaa, eli toimi esimerkkinä nuoremmilleen.

Selkeä viesti oli, että jos poika ei eroa tytöstä, erotkoon sitten kirkosta. Tällöin myös johtohommissa olevan isän asema voisi vaarantua.

Lopputulos? Poika sanoi tytölle hasta la vista.

Halleluja sentään, mitä ihmettä? Tälläistä pitäisi tapahtua vain viktoriaanisissa tyttökirjoissa, ei 2000-luvun Suomessa.

Selkkauksesta on kulunut jo tovi, mutta jaksan yhä olla hämmentynyt. Omituisinta on, että suhteen lynkkaajana toimi seurakunta, ei pojan perhe. Perustarinahan kuuluu, että vanhemmat vastustavat vääräuskoista heilaa, mutta että pääpiruna toimii itse seurakunta? Huh.

Sivuillaan yhteisö mainostaa olevansa Jumalan rakkauden valtaama. Maalliselle rakkaudelle siellä ei kuitenkaan näytä olevan tilaa.

Kuva: VG-Group