Älynväläyksiä adoptiosta
Lopetin juuri Anna Pihlajaniemen kirjan Adoptiomatka, jossa hän kertoo viisi vuotta kestäneestä adoptio-odotuksestaan. Vuosiin mahtui niin monta kanssaihmisten älynväläystä, että ulkopuolistakin sattuu ja suututtaa.
”Kiinnostaisi tietää, miksi kaikki ottavat ’nättejä kiinalaisia lapsia’, ja niin harvaa kiinnostavat esimerkiksi rumat venäläiset.”
”Tässä on Anna, hän harrastaa adoptiota.”
”Mikä teidän adoptiossa muka kestää? Eihän Angelina Joliella ja Madonnallakaan kestänyt noin kauan.”
”Adoptiolapset eivät opi koskaan kunnolla suomea. Se on kamalan sääli.”
”Oletteko kuulleet kiintymyssuhteesta? Muuten hän voi lähteä kenen tahansa matkaan.”
”Mielestäni lasta ei pitäisi edes opettaa kutsumaan adoptiovanhempia äidiksi ja isäksi, kun ne eivät kerta sitä ole – valehdellaan heti kättelyssä.”
”Kun lapsenne tulee täysi-ikäiseksi, hän matkustaa varmasti takaisin Kiinaan, etsii oikeat vanhempansa ja unohtaa teidät. Että se siitä kiitollisuudesta sitten.”
Auts. Mitä tähän voi edes sanoa?
Kuva: Mother Nature Network