Tyhjillään oleva asunto. Ensimmäisenä mieleen tulee kuva graffittitönöstä junaradan vierellä, ei jugendpastellista keskustassa. Asuin viime syksyni kodissa, jonka omisti sukulaisen ystävä. Kaksio oli tyhjillään, koska se oli miehen kaupunkiasunto. Yksi kymmenestä, tosin. Kalustettu, saunallinen, parvekkeellinen koti odotti pölyisenä niitä kertoja, kun mies piipahti paikkakunnalla. Kaapissa oli vuonna 2005 vanhentuneita säilykkeitä. Kun muutin pois, tyhjä asunto jäi. […]

Voi iloa. Sain juuri nämä kuvat ukrainalaiselta ystävältä. Kun matkalla ottaa itse vain kourallisen kuvia, yksittäisten otosten arvo nousee. Nyt on taas vähän enemmän rakastettavaa. Ensimmäinen kuva Rzhyshchivistä, toinen 16-kerroksisen talon kattojuhlista. Kuvat: Anna Fesun  

Itku siinä tuli. Andrea Gjestvangin valokuvasarja One Day in History Utøyalta selvinneistä on rankkaa katsottavaa. En tiedä, miten moni suhtautuu juuri näihin kuviin, mutta muissa yhteyksissä törmää usein käsitykseen sosiaalipornosta. Että vastaavat kuvat asettavat kohteensa uhreiksi, joita kohtaan yleisön on helppo kokea pintapuolista liikutusta ilman, että maailma muuttuu. Että kyseessä on retostelua toisen tuskalla. Itse […]

Tapailin joskus poikaa, joka piti elokuvista hyvin paljon. Se oli ongelmallista, koska oma elokuvatuntemukseni on surkea. Siis aivan nolla. Olematon. Kun poika matkusti Tokioon, hän hehkutti Lost in Translationin paikkoja. Tyhjä katseeni paljasti, että pihalla ollaan. Kerran hän parahti, että olen maailman ainoa ihminen, joka ei ole nähnyt Forrest Gumpia. Sama suo jatkuu. Kun juhlissa […]

Aamulehden uusimmassa Sunnuntai-liitteessä on lause, joka provosoi minua. Se kuuluu: ”Meille on kasvamassa sukupolvi, joka ei tiedä, keitä natsit olivat.” Toimittaja Jyrki Lehtolan mielestä kyse on huolestuttavasta trendistä, jonka nimi on yleissivistyksen puute. Siis voi pyhä perse. Ensin ajattelin, että Media-osuuteen kirjoitettu teksti on provosoivaa pakinointia. Että koska en ole ennen lukenut osiota, tulkitsin lajityypin […]

BBC:n infografiikka näyttää. Tässä sopivan käsittämätöntä ajatustyötä sunnuntai-iltaan. Print screen: BBC  

Kirjoitus siitä, millaista autokolarissa on: Äänet palasivat vasta hetken päästä. Etupenkillä istunut ystävä kertoi, että kaiteen kirskunta oli ollut vihlovaa, mutta minä en kuullut. Kuten liftauskirjoituksessa mainitsin, olin viime kesänä pienessä kolarissa. Mitään ei sattunut, vaikka elementtejä olivat moottoritie, 140 km/h, pakettiauto, törmäys, kaide ja sade. Kaikki tuntui kovin arkiselta. Hetkeä ennen iskua ehti tajuta, […]

” ” Trendin Sara Karlsson sen sanoi. Jos joku asia mättää, sitä ei tarvitse ajatella nyt. Sen sijaan voi Saran tavoin bongailla koiria, jotka työntävät päänsä ulos auton ikkunasta, tai tehdä kuten minä, ja pusutella täpläisiä pentuja, joita syntyi viime viikolla kymmenen. Kuten biljoonat ihmiset minua ennen, olen tullut lopputulokseen, että kurjana hetkenä koirat ovat ratkaisu kaikkeen. […]

Hemmetti. En saa videota näkymään, joten katsokaa se täältä. Törmäsin äsken Upworthyssä kiinnostavaan videoon, joka oli otsikoitu sanoin The Best Of FirstWorldProblems Delivered By People Who Wished They Had Them. Olen jo aiemmin pohtinut tällä palstalla ensimmäisen maailman ongelmia, joten nyt en mene siihen. Jäin kuitenkin miettimään videon otsikkoa. Ajatusta, että jokaiselle ongelmalle olisi ottaja. Tietenkin ajatus on kuultu moneen […]

Muistatko Matildan? Kun viimeksi vinkkasin ystäväni palstasta, edessä oli Kööpenhaminan kesä ja pieni kaksio. Kahteen kuukauteen mahtui kolme romanssia, yksi Roskilde ja kaksi uutta villapaitaa. Nyt koordinaatit ovat siirtyneet Lontooseen, jossa elämään kuuluu arvostettu yliopisto, pieni koti ja kasapäin kaikkea tuoretta. Kuvat ovat yhtä ihania kuin ennenkin, samoin kirjoitukset. Ja myöhemmin ehkä selviää, millaiset numerot […]