Viimeinen päivä.  Suuntaan merelle. Hengitän helteen, puhtaiden lakanoiden ja hennon savun tuoksua. Juon viimeisen lasin valkoviiniä. Jätän kirjahyllyyn aurinkorasvaiset kirjat ja heitän pois turhat paperit ja hiekkameren. Pakkaan laukkuun paksun paidan ja kummaksun ajatusta, että tarvitsen sitä jo ensi yönä. Kotiinpaluussa on aina oma tunnelmansa. Se sopii luonteelleni. Samaan aikaan on haikea, suloinen ja arkinen olo. Ja loputtoman kiitollinen kaikesta siitä, […]

”Toivon niin kovasti, että maailmasta tulee joskus parempi paikka”, Gunnar sanoo. ”Mutta jos se tapahtuu, kolmenkymmenen vuoden kuluttua lapsemme katsovat meitä samalla tavalla kuin he, jotka nyt katsovat natsi-isovanhempiaan ja sanovat: En ymmärrä sinua.” Miten surullista, miten totta.  Christian Jungersen ja Anu Silfverbergin uusin kolumni ajattelevat hyvin. Kuva: Cargo Collective

osa sanoo taiteilijaks ja osa oudoks. riippuu näkökulmasta.

  Montenegrolaisen julkkislehden selaaminen on aika humoristista. Katsokaa nyt näitä:   Kejt Mos, Dženifer Lopez, Hajdi Klum. Rijana, Lejdi Gaga. Andelina Ďzoli, Kameron Dijaz, Kajli Minog, Skarlet Johanson. Keti Peri, Nikol Riči, Naomi Vots, Šakira. Meril Strip.   Ei lisättävää. Kuvat: Blua & Blua

Nuori sosiaalipsykologi ja seksuaalineuvojaopiskelija.
Utelias ja tiedonhaluinen, ailahtelevainen, itsepäinen ja itsekriittinen luonne.
Etsin merkityksiä arkisista asioista ja haluan kehittyä ihmisenä.
Intohimona taiteet, valokuvaus, jooga ja luonto <3

Tai ehkä kertoikin. Saatoin olla liian tottunut sanoihin laukaukset ja piiritys, etten ikinä pysähtynyt ajattelemaan, millaisissa maisemissa ihmiset sinnittelivät ne kuuluisat 1425 päivää. Voin kertoa, että aikamoisissa. Tämä on kiistatta yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen ollut. Jos vain voitte, lähtekää. Kun kapuaa ylös mihin suuntaan tahansa, saa syliin joka kerta erilaisen henkeäsalpaavuuden. Valkoiset hautausmaat, haaleanvioletit nuput, rukouskutsut, orpoeläimet, illanlaskun tykinlaukaus […]

Hello Weather on nimittäin aika lutunen. Kuvat: Hello Weather

Jos minä saisin päättää, 18-vuotiaat passitettaisiin armeijan sijasta ulkomaille. Utopiamaailmassani homma toimisi näin. Olisi kutsunnat, jossa surkimukset rankattaisiin ulos. Sitten koittaisi suuri päivä. Välinevarastossa sullottaisiin nyyttiin kauhtuneet kalsarit ja ryppyiset kartat, mutta kasarmin sijasta yhteiskuljetus veisi lippukassalle. Junat, laivat ja lentokoneet kuljettaisivat pulskan, nettiriippuvaisen sukupolven ympäri maailmaa, jossa se saisi pärjätä, kuten taitaa. Pakkomatka tekisi […]

  ”’Home is any four walls that enclose the right person.”   Asun yksiössä, jossa on sopivasti tilaa yhdelle ihmiselle. Niin kuvittelin ennen. Vielä Hampurissa ihmettelin, kuinka intialaiset, pakistanilaiset ja costaricolaiset kämppikset saattavat kestää solukämpassä, jossa vessa ja keittiö täytyy jakaa. Pikkujuttu, sillä Lvivissa poikakolmikko vuorotteli niin, etta jokainen yöpyi vuorollaan olohuoneessa. Omia, pysyviä huoneita ei ollut. Kiovassa sekin tuntui […]

Tai ehkä pitäisi kysyä, että onko kellään vielä vesisänkyä. Olen nimittäin vakuuttunut, että niiden aika tulee taas. Mikään ei tule niin taatusti muotiin kuin vihatut tai lapsuudesta tutut asiat. Jos molemmat ehdot täyttyvät, läpimurto on väistämätön. Juuri vesisänkyjen löllössä keinunnassa trendihaukat ovat nukkuneet kultaisena ysärinä, ja en keksi montaakaan esinettä, jotka olisi yhtä tehokkaasti pyyhitty […]