Pienestä pitäen, lapsesta lähtien

Pienestä pitäen, lapsesta lähtien

Henkilöhaastatteluissa on usein yksi, sama kohta, jota inhoan: lapsuuden kuvailu. Kaava on tietty. Laulaja kertoo tykänneensä lapsena laulaa, kuvataiteilija maalata. Perheväkivallan uhri puhuu herkkyydestään, toimitusjohtaja lujaluonteisuudestaan. Blaa blaa blaa. En tiedä, pitääkö jälkiviisaudesta syyttää eheyteen pyrkivää toimittajaa vai minäkuvaa pönkittävää haastateltavaa, mutta lopputulos on ikävä. Jokainen, joka on tavannut nelivuotiaan, tietää, mitä taipumus musiikkiin tai […]

Ankea talousjargon

Ankea talousjargon

”Aiheeseen liittyy myös kansantaloudellinen aspekti; talouden rattaat eivät pyöri tekstissä kuvaillulla holtittomuudella. Suomen tulevaisuuden kannalta olisi kovin ikävää, jos suurin osa nuorista seikkailisi ja kurottelisi kuuta taivaalta pitkälle aikuisikään asti.” Inhokkiteesini tässä terve. Tällä kertaa lause tuli vastaan Rosa Meriläisen välivuotta käsitelleen kolumnin kommenteissa. Yleensäkin se mesoaa siellä, missä on hitunenkaan kyseenalaistamista tai aitoutta. Talousininää […]

Mitä tehdä Kööpenhaminassa

Mitä tehdä Kööpenhaminassa

PÄIVÄ ILMAN TEKEMISTÄ? Lomavinkkien jakaminen on vaikeaa, koska itse rakastan eniten pelkkää olemista. On parasta maata sisäpihan auringossa, syödä mansikoita Sønder Boulevardilla ja tavata sattumalta hauskoja ihmisiä. Tiedän kuitenkin, miten turhauttavaa on, kun kaikki ajattelevat niin, eikä mitään tekemistä löydy. Tässä siis muutama Kööpenhamina-suositus, jos löydät itsesi kaupungista ilman ohjelmaa. 1. Kävely Jos on aikaa, muttei […]

Miten kirjoittaa matkustamisesta?

Miten kirjoittaa matkustamisesta?

Tanskassa ollaan.  Mietin, miten hoitaisin hommani.  Vietän seuraavat viikot tien päällä, mutta Minimalen ei katoa minnekään. Mukanani ei ole kameraa tai konetta, joten kirjoitukseni ovat Itä-Euroopan säiden, verkkojen ja kahviloiden armoilla. Reissussa kaikki yksinkertaistuu. Kun kaikki turha otetaan pois, jäljelle jää vain yöpaikan, ruoan ja ilon etsiminen. Niiden seassa eksyy pohdiskelemaan korkeintaan omaa elämäänsä – jos sitäkään. […]