Miksi en ole ikinä tajunnut turvautua selkouutisiin, kun velkakriisit ja kestävyysvajeet eivät aukene? Älyllinen elämäni pelastui juuri. Kuva: Fit to the Finish

Hesari esitteli alkuviikosta Hannun, joka ei saa naista. Ei, vaikka mieheltä löytyy korkeakoulututkinto, suorat hampaat, vakaat tulot ja neljäkymmentä vuotta säästelty neitsyys. Tässä kannustavia vinkkejä, joita keskustelupalstalla Hannulle annettiin:   Et ole paljoa menettänyt – miehen on paljon helpompaa saavuttaa harmoninen henkinen yhteys koiran kuin naisen kanssa. Jos Hannu olisi homo, seksiä hän halutessaan kyllä […]

Reissuun lähteminen yksin on sadistisinta, typerintä ja parasta, mitä ihminen voi keksiä. Ensimmäisen kerran jouduin omaan seuraani Laosissa. Minun piti valita, lähdenkö pyöräilemään tuhat kilometriä kahden pyöräilijän kanssa vai jatkanko yksin kevyttä matkaa rannikolle. Ei sitä voi oikein valinnaksi edes kutsua. Matkafoorumit lupailivat, että tästä se lähtee: yksin tapaat enemmän ihmisiä, kauniimpia paikkoja, olet uskottavampi […]

Viikonloppu oli yhtä älynväläyttelyä. Mökkisaunassa puheeksi tulivat Intian nälkälakkoilijat ja joku heitti, miten kukaan ei ole ymmärtänyt Suomessa piileävää potentiaalia: anorektikoita. Jos yksityisen agendan saisi muutettua poliittiseksi, pitkätkin nälkälakot sujuisivat leikiten. Itsekuri, määrätietoisuus ja omaan asiaan uskominen kuolemankin uhalla ovat aivan eri kastia kuin perusaktivisteilla. Minua ainakin nauratti. Mietimme myös muun muuassa, voiko kielensä halkaisseita […]

”Eliittiä eivät ole ne, joilla on rahaa, vaan ne, jotka tekevät haluamaansa työtä.”   Ohimenevä muistiinpano ensimmäiseltä luennolta  

Syyskuu muuttaa aina kaiken. Kaksi vuotta sitten muutin pieneen asuntoon keskustassa, kuuntelin mukulakivisadetta ja Regina Spektoria ja olin varma, että sen onnellisemmaksi ei voi ihminen tulla. Elin kaikki kliseisyydet samassa rytäkässä: punaviinin, katutolppia vasten suutelun ja Andorran hämärät elokuvat. Kului vuosi, ja kesän päättyessä pakkasin vihreän rinkan kirjoilla ja hyttysverkolla ja lensin Kuala Lumpuriin. Siellä vasta […]

Kipitin puistojumppaan Stadionille. Vastaan käveli mies, joka tuijotti minua pitkään, kunnes kohdalla huikkasi: ”Sinula on näti tisi.” Päälläni oli valtava t-paita. Menin aika puihin. Mies ei ilmaissut asiaansa törkyisen tunkeilevasti tai vitsikkään irstailevasti, vaan täysin arkisesti, kuin olisi huomauttanut, että paidallani on lokinkakkaa. Silti minulle jäi äärimmäisen epämiellyttävä olo. Olen aina suhtautunut hieman välipitämättömästi vuodatustulvaan […]

Voih. Ehdoton katutyylilempparini on kööpenhaminalainen The Locals. Ensinnäkin tietysti siksi, että se on Tanskasta, ja toiseksi, koska se on sopivan kotikutoinen ja herttainen. Välillä tarjotaan useita kuvia, joskus kysymyksiä, mutta ei aina. Ihmisiä yllätetään yöhumusta, tikapuilta ja vauvan ulkoilutukselta. Tyylien lisäksi kuvaaja Søren Jepsen utelee lukijoilta Pariisin parhaista ohukaisista, ystävällisimmistä ovimiehistä ja lupaa, että jatkossa […]

Tämä ei liity katumuotiin, mutta muotiin vähän kuitenkin. Eli: lehdissä on muotikuvia. Muotikuvien lopussa on tekstilaatikko, jossa lukee tiedustelut, jonka alla taas lista paikoista, joista kuvien vaatteita voi selvästi siis tiedustella. Simppeliä, sinällään, mutta silti en ymmärrä. Vaikkapa uusin Image ja juttu ihanasta Iisasta. Juttu ei ole muotijuttu, mutta Iisalla on päällä vaatteet, jotka eivät […]

Perussuomalaiset eivät ole The Finns –adressin innoittamina ystäväni ja tämän isä ideoivat puolueelle vaihtoehtoisia nimiä. Lapsellista, mutta hauskaa.