Huh. Siis tokihan tiesin, että Suomessa piisaa juoksutapahtumia, mutta että näin paljon. Postilaatikosta tupsahti Juoksukalenteri, jota lukiessani tasapainoilin hölmistyneisyyden ja hekotuksen välillä: Masokistin unelma, Hillamaastot, Kylmää kyytiä Naisten vuoksi, Kunnon nainen Eeron ekstriimi, Arskan askellus Tangohölkkä, Lähetyshölkkä, Unikeon aamuhölkkä, Komian kirkon hölkkä, Hunajahölkkä, Imu-hölkkä Rivieran lenkki, Vesijaon nakukymppi Nahkiaisjuoksu, Kouhokuupperi, Jeesusmarathon Siitä vaan valkkaamaan. Kuva: Matilda K.  

Lentokentälle vievässä junassa on kyltti, joka kehoittaa ilmiantamaan pummilla matkustavan. Yliopiston asuntolassa toivotaan paljastuksia siitä, kuka sotkee vessassa. Minua ärsyttää. Mielestäni toisten ihmisten kyttääminen ei ole asia, johon pitäisi kannustaa. Ymmärrän ajatuksen yhteisestä vastuusta, että naapurin muori pitää silmällä kurittomia lapsia ja ohilkulkijat puuttuvat katuväkivaltaan. Silti rikkeistä raportoiminen tuntuu jotenkin ahdistavalta. Aloinkin miettiä, mitkä asiat […]

Voi tsiisus, että Lontoo osaa olla ihana. Mielikuvani kaupungista oli jotenkin paljon… ruskeampi? Mutta tämähän on valoisa, soma ja kiehtova. Kirjoitan kotiin päästyäni lisää, mutta sitä ennen ensiavuksi on tarjolla rakkaan Matildan pikatärppejä tämän kotikaupunkiin saapuville.

En enää jaksa kaunistella totuutta suojellakseni läheisiäni. Olen valmis kuristamaan heidät. Minä  v i h a a n  torkuttamista. Syvästi. Tapaus yksi.  Minun ja pällin ystävän on herättävä kymmeneltä. Kello soi ensimmäisen kerran seitsemältä, jonka jälkeen siihen on asennettu viisi eri herätystä. Naurettavaa. Tapaus kaksi. Pirinä alkaa. Viisi minuuttia hiljaista. Pirinää. Viisi minuuttia, sitten taas […]

  Tänä vuonna kuukauden aluilleni on tullut uusi, pieni tapa. Käyn aina kurkkaamassa valokuvasarja Twelven. Kaksitoista kuvaajaa ikuistaa vuorotellen näkemyksensä kahdestatoista eri teemasta. Tähän asti kuu on vaihtunut juhlinnalla, rakastavaisilla ja huutamisella. Sopivan kepeää.

”Ostin kaksi hammasharjaa, jos unohdat oman.” Lähden kyläluudaksi Lontooseen. Vietän viikon maailmankaikkeuden parhaan ystävän luona Bloomsburyssä. Varustaudun matkaan vetolaukulla, joka saa vatsaansa karkkeja, läppärin ja paksun kirjan. Kaiken turhan, kuten vaatevaraston ja hammasharjan, voi lainata perillä. Jos olette aina kaivannut kaupunkiin vinkkejä supertyylikkäältä ja freesiltä tyypiltä (en puhu itsestäni), nyt on elämänne tilaisuus kysyä. Kuva: […]

Ei hitsi. Olin aivan unohtanut, että Trendin selkämyksiin on aina valittu sitaatti. Skrollasin äsken lehtipinoa läpi ja hihitin lauseille, jotka toivat aamuuni naurua ja öö-efektin. Tässä sympaattisimmat: Miten ihmisrotu on onnistunut säilymään ikivirttyneistä college-housuista huolimatta? Jos jaksaa omaa mitäänsanomattomuuttaan tarpeeksi kauan, voi saavuttaa kevytlegendan aseman.   Ei olisi kannattanut uskoa runkkarin lupauksia. Coldplay-faneja nimitetään miehiksi, […]

Oletteko ihmetelleet, miksi en ole enää valittanut Tampereesta? No, tuskin olette, mutta kerron silti: koska täällä on ihanaa. Tämä on koti. Jee! Enpä olisi uskonut, mutta totta se on. Sopeutumiseen meni 1,5 vuotta. Ensimmäinen syksy oli saatanasta ja kevät juuri ja juuri siedettävissä. Ei auttanut, kuinka muut hokivat, että onhan siellä kaikkea coolia. Hehkutus Pyynikin […]

”It’s simple. Stay on the bus. Stay on the fucking bus.” Guardianin eilinen Helsinki Bus Station Theory on symppis juttu. Oliver Burkeman siteeraa kolumnissaan valokuvaaja Arno Minkkisen vertausta siitä, miten luova työ on kuin Helsingin bussit. Kannattaa lukea ja hymyillä. Print screen: Guardian

Miksi niin monet DIY-jutut ovat niin pirun rumia? Minun on tehnyt mieli kysyä sitä jo pitkään, mutta en ole viitsinyt vaikuttaa peelolta. Nyt kuitenkin oli ihan pakko, kun luin Indiedaysilta jutun trashionista. Arvostan kierrätysmuotia, ja on aivan mahtavaa, että korostetaan vaatteiden arvostusta, leikkisyyttä ja muokattavuutta. Silti ihmettelen, miksi niin hyvästä ideasta syntyy niin rumia tuloksia. […]