Elokuvayleissivistys

Tapailin joskus poikaa, joka piti elokuvista hyvin paljon.

Se oli ongelmallista, koska oma elokuvatuntemukseni on surkea. Siis aivan nolla. Olematon.

Kun poika matkusti Tokioon, hän hehkutti Lost in Translationin paikkoja. Tyhjä katseeni paljasti, että pihalla ollaan. Kerran hän parahti, että olen maailman ainoa ihminen, joka ei ole nähnyt Forrest Gumpia.

Sama suo jatkuu.

Kun juhlissa siteerataan Star Warsin ja Pulp Fictionin kuolemattomia lauseita, olen hiljaa. En tiedä näyttelijöiden nimiä enkä tunne ohjaajia. Keskiverto kolmasluokkalainenkin on nähnyt enemmän liikkuvaa kuvaa kuin minä.

Toivon, etten nyt kuulosta siltä tyypiltä, joka ei tiedä kuka Paul Auster on, ja kaiken lisäksi kehuskelee sillä. Paska elokuvasivistykseni ei johdu siitä, etten pitäisi elokuvista. Minähän rakastan niitä. Muttia vain löytyy:

En kestä mitään väkivaltaista tai pelottavaa. Kirjat ovat helpompia. Elokuvia on kurja katsoa yksin. Seurassa on muutakin tekemistä.

Sivistymättömyyteni ei hävetä, mutta harmittaa.

Mitä elokuvaa siis suosittelisit ihmiselle, jonka elokuvayleissivistys on täysin olematon? En kaipaa brassailuarvollisia kulttipätkiä, vaan filmejä, jotka ovat oikeasti vain ihan tajuttoman hyviä. Haluan elämääni lisää upeita, älykkäitä ja koskettavia elokuvia.

Turha pelätä, että tämän se nyt ainakin on nähnyt.

Todennäköisesti en ole.

Kuvat: R&A-leffasta Katinkas Kalas. Leffafestarit ovat täydellinen paikka elokuvajuntille, koska niissä saa kerrankin kokea olevansa menossa mukana.