Hauku juoppoa

Kiehun.

Uusimman Tampereen ylioppilaslehti Aviisin Mitä vittua? -palstalla ihmetellään, miksi Toas ei halua naapuriinsa juoppoja eli alkoholistien päivätoimintakeskusta. Itse ihmettelin, mitä vattua meinaa Toasin toimitusjohtaja Timo Lehto.

”Kukaan ei halua heitä lähelleen asumaan.

Alueelle tulee huono leima, kun siellä pyörii tätä porukkaa.

Siellä on grilli valmiina ja alkoholistien tarvitsee ostaa vain makkarat.

Tuleeko keskukseen selväpäisiä vai ihmisiä, joilla on ryyppyputki päällä?

Ei saa tietysti yleistää.”

Kommentit ovat ala-arvoisia, mutta eivät ainutlaatuisia. Kieli on yllättävän kovaa, kun puhe kääntyy päihdeongelmiin, vaikka puhuja olisi muuten fiksu ihminen. Vihaan sitä sydämeni pohjasta. Miksi alkoholisteista saa puhua aivan miten lystää? 

Spurgu, deeku, doku, puliukko, pulsu, alkkis, spuge, dena, denso – vai ehkä myös isä, äiti, serkku, lapsi, naapuri, rakastaja, akrobaatti, vitsiniekka?

Jokainen örisijä on myös paljon muuta kuin vodkapulloa pitelevä käsi. Vaikka porttikongissa meuhkaava vanhus ei itse kunnioittaisi itseään, minusta muiden ihmisten täytyy. Enkä tarkoita kunnioituksella vain siedettävää käytöstä, vaan myös asiallista puhetta.

Väännän siis rautalangasta: älä puhu alkoholistista törkeästi.

Jopa kolmosen ratikassa kuselta haiseva mytty on ihminen.

Kuva: Jixuan Zhou