Hyi, seksiä pesukoneen päällä

Seksiä eteisessä, seksiä pesukoneen päällä, seksiä lattialla. Syömishäiriö. Hyväksikäyttö. Hamsterin kuolema.

Siinä pieni otos aiherepertuaarista, jonka vieraat ihmiset ovat tahtoneet internetissä minulle jakaa, omien kasvojensa kera, siis. Aiheet ovat niin intiimejä ja rankkoja, että luulisi niiden paikan olevan jossain aivan muualla.

Väärin. Itsensäpaljastelu netissä tuntuu lukeutuvan monen lempiharrasteisiin, enkä käsitä miksi.

Seuraako siitä avoin ja onnistunut olo, kun on saanut lapsuuten traumansa julkisesti esille? Tuntuuko samalta kuin pitkän, luottamuksellisen yökyläkeskustelun jälkeen?

Toivottavasti. Pakkohan sen on! Varmaan myötätuntoa tihkuvista kommenteista tulee hyvä mieli, tai ehkä provosointi lämmittää. Myös ylemmyydentunto ja erikoisuudentavoittelu ovat mahdollisia innoittajia. Jos nettinakuilu ei tuota iloa edes nakupellelle itselleen, se tuntuu täysin käsittämättömältä.

Salasanallisissa blogeissa meno on yleensä kaikkein raffeinta, anonyymeista palstoista puhumattakaan, mutta Facebook-avautujat ovat vielä asia erikseen. Yleensä meno siellä on kesyä, kun kuulolla on koko sosiaalinen verkosto, mutta kamaliakin esimerkkejä löytyy.

Eräs puolituttu tyttö kirjoitti turhautuneensa muiden mitäänsanomattomiin sanomiin ja pamautti faktat tiskiin: takana kaksi aborttia, töissä menee huonosti, ja ainiin, Eemelinkin kanssa erottiin. Tyhjentävää.

Pahinta oli, ettei kukaan kommentoinut statusta mitenkään, edes sarkastisesti tykkäämällä.

Hyvin, hyvin surullista. Oman elämänsä sosiaalipornotähdet pakottavat kysymään, eikö näiden elämissä ole mitään niin kipeää tai kaunista, että sen haluaisi pitää visusti itsellään?

Kuva: The women’s journal