Intin sijasta Intiaan

Jos minä saisin päättää, 18-vuotiaat passitettaisiin armeijan sijasta ulkomaille.

Utopiamaailmassani homma toimisi näin.

Olisi kutsunnat, jossa surkimukset rankattaisiin ulos. Sitten koittaisi suuri päivä. Välinevarastossa sullottaisiin nyyttiin kauhtuneet kalsarit ja ryppyiset kartat, mutta kasarmin sijasta yhteiskuljetus veisi lippukassalle.

Junat, laivat ja lentokoneet kuljettaisivat pulskan, nettiriippuvaisen sukupolven ympäri maailmaa, jossa se saisi pärjätä, kuten taitaa.

Pakkomatka tekisi pojista naisia ja tytöistä miehiä, ja opettaisi jonottamisen, valittamisen ja pihalla nukkumisen siinä missä inttikin. Kartanluku, uimataito, lihaskunto – hoituvat nekin.

Samalla rahalla, jolla nyt ihmiset inisevät puoli vuotta metsässä, he voisivat inistä kilpaa trooppisten hyttysten kanssa.

Muut maat saisivat lisää tuloja, Suomi ihania kansalaisia, ja illanistujaiset pirusti mielenkiintoisempia tarinoita.

Ja entä se maanpuolustuspuoli?

Kun väki passitettaisiin juuri sinne, minne ennakkoluulot ovat suurimmat, kuten Venäjälle ja Somaliaan, takaisin palaisi ihmisiä, jotka ainakin tuntevat vihollisensa.

Parhaassa tapauksessa he olisivat myös aiempaa avoimempia, levollisempia ja ruskettuneempia, eivät vain sokerimunkeilla ja viikonloppushoteilla kyllästettyjä tärkeilijöitä.

Ja mikä parasta, yhteiskunta saisi hyödyt käyttöön heti, ei utopiselta kuulostavissa sotatoimissa 35 vuoden kuluttua.

Kuva: Peter Baker