Kirppis on kauheus

Eräs muotibloggaaja sanoi kerran, ettei hän pidä jatkuvaa shoppailuaan huolestuttavana, koska hänen vaatteensa kiertävät niin paljon. Vaikka hän ostaa paljon, hän myös panee turhat ostokset eteenpäin.

Ajatus on yleinen, mutta järjetön.

Ihan kuin se, että myy ostamansa vaatteen, olisi sama asia kuin se, ettei olisi vaatetta ikinä ostanutkaan. Mikä logiikka.

Kirpputorit ovat yhä useammin roskakuilu, jonne virheostokset voi kätevästi dumpata. Kulutusbulimian vessanpönttö. Nykyajan anekauppa, jossa syyllisyytä puhdistetaan pöydän molemmin puolin.

Usein vaatteet eivät edes ole käytettyjä, ainoastaan hankittuja. Kun vielä joskus vaatteissa roikkui hämähäkinseittiä, nyt niissä roikkuu alkuperäinen hintalappu.

Ja välillä minusta tuntuu, että jos ostan vaatteeni kirpputorilta, tuen kulutushumpan jatkumista.

Sillä vikaa on myös ostajassa.

Moni järkevä kuluttaja heittäytyy kirpputorilla impulsiiviseksi hessuhopoksi, joka kourii kamaa kyytiinsä, kun se nyt on niin halpaa ja ekolookista.

Ihankivoja vaatteita kertyy helposti ihan järkyttävät määrät, minullekin, joka vihaan ostamista. Uniikit löydöt ovat asia erikseen, mutta perusharmaa trikoopaita tuntuu aika arvottomalta, jos siitä on maksanut kaksikymppiä senteissä, ei euroissa.

En oikein tiedä, mitä tehdä.

En nimittäin yritä sanoa, että vaatteet olisi parempi ostaa uutena kuin käytettynä. Tai että Valtsussa pitäisi boikotoida shoppailijan näköisiä tyttöjä.

Tietenkin vaatteet on pakko hankkia jostakin, ja kakkoskäsi on aina ykköskättä parempi. Ja totta kai on kivaa, että käytettynä löytyy myös uudenveroisia vaatteita, ei vain vanhoja ja kusisia.

Tuntuu vain, etteivät kirpputorit ole niin puhtoisia, kuin on tottunut ajattelemaan.

Kun ennen ekologiseksi kuluttamiseksi riitti se, että meni kirpputorille, nyt pitää miettiä, kuinka kuluttaa ekologisesti kirpputorilla.

Se on hämmentävää.

Aikaisempaa pohdintaa shoppailusta täällä.

Kuva: Luke Larsson