Kiusa se on pienikin kiusa

 

Kostosta ei seuraa mitään hyvää, tiedetään.

Mutta joskus se on ihan paikallaan.

Jos viimeisenä työpäivänä pomon kahvikuppiin sylkäiseminen poistaa vuosien patoumat, niin antaa mennä.

Siksi pyydän:

 kerro lempikostosi. 

Jäynä voi olla pieni tai suuri, toivottavasti humoristinen ja kepeä.

Minulla on kontollani yksi pieni pikkuinen.

Tapailin kesällä kauan sitten suloista poikaa. Kun kesä meni, meni poikakin ja nappasi uuden tytön.

Ketutti.

Kun kävin tovin kuluttua pojan luona teellä, näin tilaisuuteni tulleen. Jääkaapissa oli tytön kuva. Sen ympärille oli kirjailtu sanamagneeteilla runo, jossa vannottiin sitä sun tätä siirappista ja herkkää. Korvasin runon uudella, hieman ytimekkäämällä sanomalla:

”When we make love you smell.”

Pariskunta on yhä yhdessä, sillä poika huomasi tuotokseni ajoissa. Ja hyvä niin. Riitti, että sain halvan hupini, joka riitti ratkomaan viimeisetkin sydänsurun rippeet.

Joten äärimmäisessä hädässä, kun aikuisen teot eivät riitä, aina on jäljellä paras mahdollinen ase:

lälläslää.

Lapsellinen kosto on todellakin suloinen.

Kuva: Matilda K.