Kolme murhetta

 

 

Sopeutuminen. Työ toimittajana. Tuleva.   

 

Siinä kolme muuttujaa, jotka nakertavat mielenrauhaani vaihtelevin painotuksin. On ollut vaikea kirjoittaa tänne mielipiteitä, koska kaikki ajatukseni pörräävät vain minun oman itseni ympärillä.

Ja koska on mahdoton kirjoittaa siitä, mitä päässä ei ole, kirjoitan nyt siitä, mitä siellä on.

Lopputulos on ehkä pinnallista, itsekeskeistä ja ärsyttävää. Se ei ehkä sovi palstani tyyliin. Uskon kuitenkin, ettei päähäni synny tilaa muulle, jos en pääse nykyisistä terroristeista eroon. Olen kyllästynyt keksimään kärkiä, joihin en usko. Olen kyllästynyt siihen, että tämä mielipidepalsta on pelkkä laahustava vänkyrä. Nyt kokeilen rehellisyyttä.

Kolme murhetta, kolme kirjoitusta.

Minisarjassa, jonka siunaan nyt epänokkelasti nimellä XXX, aion antaa palaa. Aion jakaa sen, mikä elämässä mättää. Aion kirjoittaa siitä, mitä oikeasti pyörittelen päässäni joka hemmetin sekunti, en siitä, mitä sofistikoituneena ihmisenä minun pitäisi.

Joku saattaa tunnistaa itsessään samoja tunteita, moni varmasti ei. Ei se mitään. Nyt minä olen diktaattori.

Osa yksi, sopeutuminen, saapuu pian.

Kuva: Origami-paper