Liftaamalla Tanskasta Ukrainaan

Niin siinä kävi.

Alkumatka kului Tanskasta Ukrainaan liftaamalla.

Hämmästyin, miten mukavaa se oli.

Ilman suunnittelua edennyt reitti kulki Tanskan, Saksan, Tsekin ja Unkarin läpi  Ukrainaan. Ensin kahden, sitten yhden ystävän kanssa. Kun jatkoin matkaa yksin, vaihdoin busseihin.

Monen mielestä liftaus on joko hurjan pelottavaa tai hurjan siistiä. Ei se ole kumpaakaan. Se on arkista matkantekoa, jossa on omat viehätyksensä ja harminsa.

Siksi ajattelin tasoittaa neljä yleistä ennakkoluuloa, joihin usein törmää.

 

Liftaus on vaarallista

Riskejä on, mutta niin on kaikessa.

Itse ajattelen, että mielummin kuolen niin, että luotan ihmisiin, kuin kuolen ilman luottamista.

Ja ei sillä, että kukaan olisi kuolemassa yhtään mihinkään.

Kuten reissussa ylipäätään, väkivalta ja seksuaalinen ahdistelu ovat todellisia, mutta harvinaisia uhkia. Todennäköisempää on joutua onnettomuuteen tai kolariin, jonka valitettavasti pääsimme kokemaan. Onneksi mitään ei sattunut.

En usko, että lähtisin liftaamaan yksin, mutta ystäväni palasi omin neuvoin takaisin Suomeen. Kaikki meni hyvin.

 

Ihmiset ovat hulluja

Tielle ei sattunut yhtäkään epäilyttävää hahmoa, vaan normaaleja, avoimia ja yksinajoon kyllästyneitä ihmisiä.

Oli kasa insinöörejä ja Roskilde-vapaaehtoinen, joka ajoi 250 ylimääräistä kilometriä takiamme. Oli treffeille ajava mies, jota tsemppasimme, ja kikatteleva nainen, jota yhteisen kielen puute ei hidastanut.

Parasta onkin yllätyksellisyys. Ikinä ei tiedä, kenen kyytiin pääsee – tai minne.

Liftatessa voi nimittäin päätyä myös ihmisten koteihin.

Meillä tsekilläissuku tarjoili lounaaksi oman puutarhan satoa ja lähialueen viiniä.

Pienen berliiniläisperheen matkailuauto taas huristi kesämökille. Loikoilimme nurmikolla, ahmimme marjoja ja tutustuimme hurmaavaan arkkitehti-hammaslääkäri-pariskuntaan ja kahteen pikkupoikaan.

On ihana huomata, miten kultaisia ihmiset ovat ventovieraalle.

 

Liftaus on hankalaa

Kyyti järjestyy lähes aina helposti ja nopeasti.

Vaikka ikinä ei voi tietää, monelta saapuu ja minne, se on pelkästään rauhoittavaa. Ei ole kiire mihinkään, ja jo matkan odottaminen on osa matkaa.

Meillä kyyti irtosi nopeimmillaan parissa minuutissa, pisimmillään kahden tunnin jälkeen, kun vieressä liftannut larppaajan näköinen poika karkotti kuljettajat.

Perinteisen peukalonheilutuksen lisäksi kiersimme huoltoasemilla ja rekkojen levähdyspaikoilla kyselemässä.

Sen lisäksi, että liftaaminen on helppoa, se on ilmaista. On uskomatonta kulkea viikkoja maksamatta penniäkään.

 

Liftaus on supersiistiä

Ylipelokkaan kuvan lisäksi moni elättelee romantisoitua kuvaa liftauksesta.

Ei se ole vaihtoehtoisin ja upein asia ikinä.

Usein väsyttää ja ja ärsyttää. Käteen koskee. Alkaa sataa. Autot tööttäävät. Kuski kuuntelee huonoa musiikkia. Täytyy jutella, vaikka huvittaisi nukkua. On arkinen olo. Ja sitä rataa.

Mikään ei voi olla aina kivaa.

Kaikesta huolimatta liftaus on minusta yksi hauskimmista matkustustavoista. Se on yllätyksellistä, helppoa ja halpaa, minkä lisäksi siinä on oma rento tunnelmansa.

 

Moni ajattelee varmasti yhä, että ei ikinä koskaan, sulaa hulluutta.

Ei se mitään. Ei ole pakko.

Ei myöskään ole välttämätöntä lähteä liftaamaan heti satoja kilometrejä ulkomailla, vaan voi aloittaa pienesti. Liftata kaupasta kotiin. Kylältä keskustaan. Kaupungista viereiseen. Makustella, miltä tuntuu.

Ja jos siitä innostuu, kerron pian käytännön vinkkejä, joilla tien päällä oleminen sujuu helpoiten.

Kuvat: Elizabeth Weinberg