Löysin ensirakkauteni

Huh, viimein helpotti. Löysin eduskuntavaaliehdokkaani.

Tähän asti olo on ollut sama kuin lapsena, kun käskettiin ottamaan leikkiä varten pari. Ympärillä kaikki syöksähtelivät ja saivat toisen käpälän omaansa. Itsellä paniikki vain yltyi ja oli satavarma, että jää lopullisesti yksin.

Sama kuvio nyt. Ystävät ovat löytäneet aikoja sitten vaalikoneista tosirakkautensa ja päässeet jo vaiheeseen, jossa siippa esitellään vanhemmille, kun itse on vielä arponut puolueiden välillä.  Olen pelännyt, että minusta tulee yksi vaalivanhanpiioista, niistä, jotka tuhertavat lipukkeeseensa katkerina nimen Aku Ankka. 

Koska nämä ovat ensimmäiset vaalit, joissa saan äänestää, paine on erityisen kova. Ensirakkauden löytäminen on ollut stressaavaa ja perfektionista, armotonta ja ärsyttävää.

Viimein lykästi. Ihanaa. Rakkauteni kohde on älykäs, mutta symppis, menestyvä, mutta humaani. Vaalikone näyttää samoja suoria ja rakkauslaskuri antaa luvuksemme 99%.

Nyt voin ottaa lokoisasti viimeiset viikot, nuuskia tietoja elämäni valitusta ja seurata uutisia uudelta kantilta. Tykkään.