Mikä lihavalla on laihaa paremmin?

 

 

Miksi tahtoisin olla lihava? Tätä mietin kolme vuotta sitten ja kirjoitin ajatuksiani ylös.

”Kylpyammeeseen tarvitsisi laskea vähemmän vettä ja talvella ei tulisi niin helposti kylmä. 

Ihmiset välittäisivät puhtaasti minusta, eivät ulkonäöstäni, kun olisivat löytäneet jotain kaunista kaikkien makkaroiden alta.

Lihavana olisi enemmän olemassa, konkreettisempi. Ihmiset olisi helppo pitää kauempana, toisaalta lähempänä – miten sen nyt tulkitsee. Kun vatsa on välissä, on ihminen kaukana, mutta koska vatsakin on osa minua, kosketuspinta-ala yltää kauemmas.


Saisi syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Kaikkein parasta kuitenkin olisi, ettei tarvitsisi pelätä lihomista.”

Luettelemani syyt olivat aika absurdeja ja pinnallisia. Kirjoitin myös paljon julkaisukelvottomia ajatuksia raskauden kätkemisestä ja isojen rintojen vapaasta heiluttelusta, mutta pointti oli tärkein: lihavuuteen on pakko kuulua hyviäkin asioita.

En ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä nyt, miksei ylipainossa saisi nähdä mitään hyvää.

Laihtumisfantasiat, joissa kirmataan rannalla narubikineissä, ovat aivan yhtä arjesta irrallisia kuin toiveet kylpyveden määrästä. Niitä verratessa vähäinen pesuvesi vain alkaa vaikuttaa relevantilta ja loogiselta toiveelta.

Keksiikö joku yhdenkin yleisesti tunnustetun ajatuksen siitä, mikä lihavilla on laihoja paremmin? Minä en, jos leppoisuusväittämää ei lasketa. Lisäkilot tuovat varmasti myös paljon lisäihanaa, mutta siitä ei puhuta.

Miksi lihava vaikenee? Uskooko hän, ettei paino tuo hänen elämäänsä mitään ekstrahyvää, jota luisevammilta ihmisiltä puuttuu?

Miksei näitä ilonaiheita tuoda esiin?

Kuva: Julia Pott