Miksei kukaan kertonut, miten kaunis Sarajevo on?

Tai ehkä kertoikin.

Saatoin olla liian tottunut sanoihin laukaukset ja piiritys, etten ikinä pysähtynyt ajattelemaan, millaisissa maisemissa ihmiset sinnittelivät ne kuuluisat 1425 päivää.

Voin kertoa, että aikamoisissa.

Tämä on kiistatta yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen ollut. Jos vain voitte, lähtekää.

Kun kapuaa ylös mihin suuntaan tahansa, saa syliin joka kerta erilaisen henkeäsalpaavuuden. Valkoiset hautausmaat, haaleanvioletit nuput, rukouskutsut, orpoeläimet, illanlaskun tykinlaukaus ja uskomattomat vuoret – voisin pyörtyä onneen.

Ja melkein pyörrynkin, sillä olen tullut vähän kipeäksi.

Mutta ei sekään haittaa. Vaikka kukaan ei helli minua sushilla ja skumpalla (yksinmatkustuksen varjopuolia), hemmottelen itse itseäni käpertymällä serbialaiseen villapaitaan (50 senttiä) ja mussuttamalla vanilja-suklaajääteloä (1 e), Somersbytä (80 senttiä) ja tummia viinirypaleitä (30 senttiä).

Melkein hävettää olla flunssassakin näin tyytyväinen.

Kuvat: Upeimmista paikoista ei saa ikina niiden veroisia kuvia. Richard Vandeventer & TC