Miksi muiden hyvinvoinnista tulee paha olo?

Pinnalle pärähtäneet treenipulina ja hyvinvointihöpinä ovat asioita, josta en ole osannut kirjoittaa.

Ehkä siksi, että itse en ikinä ajattele, että nyt treenaa kroppaani tai pollaani. Jotkut tykkäämistäni asioista vain sisältävät kehon huljuttelua ja oksennuksenmakuista chorellalevää, mutta myös aivan yhtä usein usein kalliolla koomailua ja litraa nougatjäätelöä.

Siksi en ole edes jaksanut analysoida, mikä mieltäni kaihertaa.

Että miksi joka kerta, kun blogisti kertoo ryhtyneensä maidottomalle ja viljattomalle dieetille, raakaruokailemaan, kehonrakentamaan tai superfoodaamaan, seuraa epämääräisen ikävä tunne.

Fiilis on tämä: vaikka tekstin kirjoittaja miettisi vain vilpittömästi, että jee, minä pidän tästä kivasta jutusta, lukija ottaa sen muodossa sinä olet umpivetelä laiskamato. Se on jo se sana, hyvinvointi. Ihan kuin vastakohta olisi sitten pahoinvointi. Että jos en tee kuten tuo, joka kertoo olevansa hyvinvoiva, olen sitten varmaan se pahoinvoiva.

Olen koettanut jo tovin keksiä, miksi muiden hyvinvoinnista tulee paha olo.

Ja viimein keksin.

Tarvitsin avukseni Kukka Laaksoa ja tämän postausta My little body.

Laakso tiivistää kaiken hyvin sanomalla, että kehon ihailun, hyysäämisen ja peilittämisen lisäksi elämässä täytyy säilyttää verevyys. Nauttia viinistä ja auringosta, paiskata siemenet seinään ja lähteä vetämään kavereiden kanssa viskiä.

Kuten Laakso tiivistää:

”Tykkääkö body siitä? No ei varmasti.
Tykkäänkö minä siitä? Todellakin.

Elämä on suurempi. Sen kuuluu olla ja sen täytyy olla. Jos ei ole, katso peiliin (silmiin, ei lihaksiin) ja kysy, mitä puuttuu.”

Nimenomaan.

Kaikki hyvinvointipöpinä tuntuu niin kovin ankealta, koska se on niin kovaa suorittamista. Ei kaikilla, mutta joillain. Ja vaikka moni asia olisi ihmiselle oikeasti ihana ja iloinen asia, kirjoitettuna asia typistyy.

Jos ihmisen tapaa kaupungilla ja kuuntelee tämän vilpitöntä hifistelyä, tulee iloinen olo. Mutta kun samat jutut lukee blogista, ne vaikuttavat helposti fanaattisen tunkkaisilta.

Tekstistä on helppo nähdä vain faktat, ei fiilistä. Ja siksi niin monet ruokavaliotreenijutut tuntuvat raskailta.

Siksi toivon ja uskon siihen vääjäämättömään faktaan, että kaikella on aina vastareaktionsa.

Ehkä joskus kaikkein eniten hip, pop ja cool asia on olla piittaamatta. Silloin omistetaan kokonaisia blogeja sille, miten vähän jaksaa hifistellä yhtään mitään. Että hitsi olen hieno ihminen, kun tänään vedin kaksi sipsipussia kaloreita laskematta ja sitä ennen sheikkasin kolme tuntia uutuusbicissä. Ihan vain siksi, että tuntui siltä.

Koska oli sellainen kupliva olo.

Kuvat: Matilda K.