Miksi poistua Facebookista
”Hei, löysin äsken netistä keskustelun, jonka olit käynyt Facebook-chatissa. Auts.”
Ystäväni soitto jäädytti sisäelimet. Epämääräiseltä sivustolta oli löytynyt pitkät pätkät ruikutusta ja avautumista, jotka olin kirjoittanut edellispäivänä chattiin. Koko nimelläni. Keskustelun toinen osapuoli oli yhä kauhuissaan kuin minä. Mitä ihmettä oli tapahtunut?
Vaikka keskustelu lopulta katosi, pelko jäi. Luottamuspula on ensimmäinen syy, miksi päätin poistua Facebookista.
Lisää syitä esitti Hesarin toissapäiväinen juttu Mitä Facebook tekee meille?
Jutun mukaan sivuston takia meillä on taipumus ajatella, että muiden elämä on jännittävämpää, hauskempaa ja onnellisempaa kuin omamme. Siltä minustakin tuntui. Silmille vyöryivät juhlat, joissa en ollut, paikat, joita en nähnyt ja monet menetetyt tilaisuudet.
Liika tieto kuristi. Ahdistuin ihmisistä, jotka raportoivat aina, missä sijaitsivat, mitä tekivät ja kenen kanssa.
Inhosin, miten he söhelsivät ympäriinsä, olivat epäaitoja ja sievisteleviä. Inhorealismi oksetti lähes yhtä paljon kuin julkisivujen kiillotus. Vaikka itse käytin väärää sukunimeä, pidin seinäni tyhjänä ja poistin minusta merkityt kuvat, tuntui, että jaan liikaa. Keskittymiskyky heikkeni ja aikaa katosi kuin ohimennen.
Kärjistäen: Facebook teki minusta tyhmän ja onnettoman. Siksi päätin lähteä.
Ensimmäiset päivät olivat vieroitusoireissa muhimista. Hesarin jutussa tutkija Sherry Turkle sanookin, että Facebook hämää suhdettamme yksinoloon. Totta. Kun jää ilman Turklen kuvaamaa alituista sosiaalista rauhoittelua, olo on aluksi orpo ja yksinäinen.
Nyt, muutama kuukausi poistumisen jälkeen, mieli on muuttunut levolliseksi. On rentouttavaa olla onnellisen tietämätön kaikista Basso Heat XXX-generation -partyista ja exien seikkailuista.
Illat tuntuvat pidemmiltä ja kirjoille on enemmän aikaa. Puhelinlaskut ovat suurempia, mutta keskustelut antoisampia. Kaikin puolin on kivempaa.
Suosittelen siis kaikille katoamistemppua. Vaikka Facebook on kätevä, se osaa olla myös julmetun ahdistava paikka. Hesarin esittämien tutkimusten mukaan se aiheuttaa ainakin ahdistusta, syömishäiriöitä ja yksinäisyyttä. Ihmettelen, miksi niin moni pahoinvoiva jaksaa roikkua siellä. Jos jokin todellinen ympäristö tai ihmissuhde saisi vastaavan olon aikaan, eikö siitäkin pakottautuisi irti?
En tahdo kuulostaa juopolta, joka raitistui löydettyään Jeesuksen, mutta sanon silti: Facebook ei vain yksinkertaisesti sovi kaikille. Jos Hesarin esittämät tunteet tuntuvat tutuilta, kannattaa häipyä.
On paljon palkitsevampaa elää kuin leikkiä elävänsä.
Kuva: Anteeksi Mark, kaipasin kuvituskuvaa ja päädyin sinuun, kun tämänkaltaiset kuvat tuntuivat liian yliampuvilta.
