Millainen perhe, sellainen hoitaja

Etsimme ystävälleni syksyksi työtä, ja selailimme mollista lastenhoitopestejä. Moni perheistä toivoi hoitajan olevan luotettava, leikkimielinen, iloinen ja kielitaitoinen, mutta yhdestä ilmoituksesta moiset kriteerit puuttuivat.

Tulevalta lastenhoitajalta edellytettiin alempaa korkeakoulututkintoa sekä työkokemuksia ulkomailta. Kielitoiveina ovat englanti, ruotsi ja espanja, liitteiksi pyydetään kolme viimeisintä työtodistusta. Töitä on neljäkymmentä tuntia viikossa epäsäännöllisin työajoin, kodin lisäksi perheen kesämökillä. Palkka on 1450€/kk.

Eikä siinä mitään.

Toiveet kielitaidosta ja työkokemuksista ovat perustellut, samoin se, että kellonajat ja maisemat vaihtuvat. Silti ilmoituksesta välittyvä kokonaisfiilis on hivenen kolkko ja tyly.

Kun itse etsin välivuotena hoitolasta, tartuin mieluiten kuvaileviin ilmoituksiin, jossa kerrottiin muutakin kuin lapsen ikä ja sukupuoli. Eräs ilmoitus oli pitkä ja sympaattinen, haastattelussa puhuttiin Tokiosta ja juotiin mausteista teetä, pöydässä oli tulppaaneja ja äidillä Acnen kengät. Sain paikan huolimatta siitä, etten ollut eläessäni vaihtanut yhtäkään vaippaa.

Jos nyt etsisin ystäväni tavoin töitä, vastaisinkin ilomielin perheelle, joka vaatimuslistan sijaan kertoo itsestään: Etsimme hoitajaa iloiselle Oiva pojallemme. Olemme mukava yrittäjäperhe ja saat meistä joustavan ja luotettavan työnantajan.

Kun työpaikka on toisten kotona, kemioiden toivoisi synkkaavan edes pikkuisen, molemmin puolin.

Kuva: Annansilmät-Aitta