Mitä liikuntaa harrastaisit, vaikka siitä ei olisi hyötyä?

Olin äsken juoksulenkillä, jossa sattui sekä nilkkoihin että sieluun. Niinpä keksin viihdyttää itseäni miettimällä, mitä urheilulajeja jatkaisin, vaikka ne olisivat fyysisesti täysin hyödyttömiä. Ei siis paranisi hapenottokyky, ei kaloripalo tai lihaskunto, vain henkinen puoli pysyisi ennallaan.

Lista syntyi kivuttomasti.

Kuntosali, uiminen: ei ikinä enää. Siis ikinä.

Juokseminen, jumpat: toisinaan. Ainakin silloin, kun ahdistaa. En keksi parempaa nollautumistapaa kuin raivolenkki tai karjunnantäyteinen intervalli.

Armybic, lumilautailu, kiipeily: ehdottomasti. Jatkaisin niitä, vaikka ne lihottaisivat ja aiheuttaisivat kokovartaloselluliittia.

Sinällään listan teossa ei ole mitään kohauttavaa, sehän vain kertoo, mistä urheilusta tykkää eniten. Mutta ainakin minulla lista selkeytti sitä, miksi näin on.

Liikuntalajit jakautuivat selvästi kolmeen. Ensimmäisiä tekee järkisyistä, joten niistä olisi valmis luopumaan koska vain. Kakkospossen lajit taas eivät itsessään tuota iloa, mutta ne edes vähentävät pahaa oloa. Ja kolmas ryhmä, se on rakkauden ryhmä. Kun näitä puuhia miettiikin, tekee heti mieli lähteä hytkymään.

Pähkinänkuoressa: toisiin lajeihin pakottaa hauis, toisiin sydän. Onkin outoa, miksi itsensä löytää useammin puoli-inhottavista ja itsekuria vaativista lajeista kuin niistä, joita oikeasti palvoo.

Kuva: Julia Pott