Mitä tiedotusoppi on opettanut?
Hanna Syrjälä muisteli eilisen Hesarissa tiedotusopin radiokurssiaan.
Siellä Syrjälä oppi, että hyvä radiotoimittaja on neutraali, kysyy vain yhden kysymyksen ja ei joojottele haastateltavalle. Minulla kurssi on vielä edessäpäin. Alkavan kevätkauden kunniaksi päätin kuitenkin miettiä, mitä olen itse oppinut ensimmäisensä syksynäni.
Opinnot alkoivat, yllätys yllätys, johdatuksella tiedotusoppiin, jossa opimme myös kuva-analyysia. Nyt tiedän, että hyvin moni uutiskuva symboloi suihinottoa.
Oikeinkirjoitusoppi neuvoi, että Kotus on pälli ja että louhin, louhimo, pakkaan, pakkaamo.
Media-analyysin hyödyllisin anti oli, että kurssista voi saada nelosen pelkällä puolikkaalla aloitusluennolla. Se myös opetti erottamaan pää-, sivu- ja avoimen opiskelijat toisistaan. Vihje: surkein ja epämotivoitunein joukko mainitaan ensimmäisenä.
Harjoituskurssilla opin, ettei sosiaalisen sirkuksen jutussa saa käyttää piirrosta pyöräilevästä karhusta. Se kuulemma halventaa kehitysvammaisia. Höh.
Luentosarjassa vierailevat toimittajat vakuuttelivat kilvan, että olemme valinneet mahtavan ammatin. Silti työkuvauksista jäi jälkimaku siitä, kuinka stressaava, kamala ja epäreilu ala on.
Sanat objektiivisuus, konstruktivismi ja subjektius toistuivat syksyn aikana päänsärkyyn asti. Myös urahissi, immateriaalitalous ja alkoholismi mahtuivat pääaineen 18 opintopisteeseen hienosti.
Itse rakastin eniten outoja asioita. Kielikritiikkiä, jonka vetäjä hoki sanaa kantsuu. Informaatiomuotoilua. Luentoa otsikolla Futisfanit brändityöläisinä.
Ja hei, opin minä jotain radiostakin: olen siinä toivottoman huono. Ulkopuolisen arvioijan mukaan suoritukseni oli äärettömän ponneton ja aneeminen.
PS: Minimurhesarjani ei ole unohtunut.
Lomalla olen vain kieltäytynyt systemaattisesti ajattelemasta mitään, mikä liittyy a) sisämaakaupunkiin b) opintoihin c) tulevaisuuteen, eli samaan kolmikkoon, joka on ahdistellut minua koko syksyn.
Olen aika varma, että opinnot nostavat taas kaiken pintaan. Palaan asiaan siis pian.
Kuva: Olly Moss