Miten kirjoittaa matkustamisesta?

Tanskassa ollaan. 

Mietin, miten hoitaisin hommani. 

Vietän seuraavat viikot tien päällä, mutta Minimalen ei katoa minnekään. Mukanani ei ole kameraa tai konetta, joten kirjoitukseni ovat Itä-Euroopan säiden, verkkojen ja kahviloiden armoilla.

Reissussa kaikki yksinkertaistuu. Kun kaikki turha otetaan pois, jäljelle jää vain yöpaikan, ruoan ja ilon etsiminen. Niiden seassa eksyy pohdiskelemaan korkeintaan omaa elämäänsä – jos sitäkään.

Fiksuinkin tyyppi taantuu herkästi napafilosofiksi, joka ei ymmärrä, miksi omat seikkailut, sutinat ja majapaikat eivät kiinnosta loppua universumia. Valtaosa matkablogeista on kamalaa kuraa juuri siksi, ettei niillä ole mitään arvoa vieraille ihmisille.

Sille tielle en halua lähteä.

En kuitenkaan ole niin käytännöllinen, että osaisin kirjoittaa pelkkiä vinkkejä ja tipsejä. Fakta on, että useissa kaupungeissa pysähtyy tasan yhden majan ja voileivän verran, joten vertailevaa journalismia on vaikea tehdä.

Tuntuisi kuitenkin tyhmältä sulkea pois koko se maailma, joka ympärille levittyy.

Matkojen ja mielipiteiden naittaminen tuntuu vaivalloiselta, mutta on pakko yrittää. En vielä tiedä, mitä se tarkoittaa käytännössä. Ideoita otetaan vastaan.