Naapurikehu

Rakastan naapureitani.

Tulin minuutti sitten lopputulokseen, että minulla on ympärilläni maailman, tai ainakin tämän kerrostalon, täydellisimmät asukkaat.

Oikealla puolellani puuhastelee uskonnollista väkeä. Torstaisin, siis juuri nyt, rouvat veisaavat hartaasti virsiä, mistä tulee oudon rauhallinen olo. Iltaisin asunto on tyhjä. En voi häiritä ketään, eikä kukaan minua.

Vasemmalla taas asuu ikäiseni tyttö. Lähdemme toisinaan samaan aikaan lenkille ja hymyilemme. Kun tänään jätin rappuun lapun illan juhlista, siihen oli ilmestynyt punaisella kaunolla: Hyvää syntymäpäviää, t. A18.

Rapun neljännessä asunnossa majailee joku ja piano. Parasta tekemistä harmautta satavana päivänä on käpertyä peiton alle ja kuunnella pehmeää soittamista. Tein sitä viimeksi eilen.

Kolme hienoa asuntoa, monta hyvää ihmistä.

Naapureita tuskin haukutaan suotta, mutta harvoin myöskään kehutaan liikaa. Siksi omistan tämän kirjoituksen kaikille tämän maailman naapureille, jotka ovat hiljaisia, suloisia ja musikaalisia.

Kiitos teille.