Kiitos otsikosta kuuluu arvoisalle ystävälleni Matildalle, joka itse asuttaa somaa kesäasuntoaan Kööpenhaminassa.

Muutin kesäkotiin. Outoa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tein klassiset opiskelijat, ja vuokrasin asuntoni kesäksi pois, ja kotikaupungista uuden tilalle.

Konsepti on järkeenkäyvä, mutta silti ihan hassu. Että minun kotini sijaitsee nyt jonkun toisen kodin sisällä, ja myös minun oma kotini on toisen tukikohta.

On ihmeellinen ajatus, kuinka ihmiset elävät toistensa tavaroissa järkisyistä. Epäkodeissa, evakkoina, mutta tavallaan tyytyväisinä. Kantavat vain roinansa sisään rumissa kasseissa ja solahtavat arkeen kuin laguuniin.

Täällä tuttua: omat vaatepinot, Apartamento ikkunalaudalla, raa’at avocadot. Vierasta: omistajan valokuvat, sieluttomat tekstiilit ja Hello Kitty -krääsä, jotka piilotin tasapaksuun Malm-lipastoon. 

On maailman pienin wc ja säälittävä käsisuihku, mutta on myös suuri ikkuna ja vihreitä lehtiä. Ei ole nettiä, mutta on hiljaisuutta, luonnonvaloa ja tutut kulmat. Vieraudentunto sekoittuu arkipäiväiseen oloon.

Yllättävän outoa.

Kuva: järkyttävä puhelinkuva. Kertoo myös jotain, että vaikka omasta kodistani en ikinä laittasi nettiin kuvia, nyt ei haittaa lainkaan.