Olen niin onnellinen. En ole varma miksi, mutta Tanskassa minusta aina tuntuu täysvaltaisen sopivalta ja kotoisalta.

Tällä kertaa minulla oli ehkä vieläkin ihanampaa kuin viimeksi.

Rakastuin kieronvärisiin asioihin, lempinimesin poikia, nauroin jumalattoman paljon ja tutustuin ihastuttaviin ihmisiin. Viikko oli yhtä noppapeliä, yhteisruokailua ja nykytaidemuseota, joita tahdittivat meri, hihityskohtaukset ja valkoviinilasit.

Ja mikä parasta, tuli taas varma olo siitä, että elämä osaa olla hyvää. Inspiroivaa, herttaista ja hersyvää.

Lentokentältä poistumisen arvoista.

Kuvat: Kiitos ystävän puhelin, että yllätit siedettävällä kuvanlaadullasi.