Hooi valde, osta auto…

Ja taas lähtee. Sillä tietyllä äänellä, kyllä te kaikki sen tiedätte.

Olin viettämässä ilosta sukujuhlaa, kun yllättäen kehiin hyppäsivät mustalaisvitsit. Omassa kuplassani olin unohtanut koko konseptin. Se on aina sama: valdemies sählää iänikuisten automerkkien kanssa ja mustalaisakka nyysii kamaa hameensa alle.

Tarinat ovat aivan käsittämättömiä ja absurdiudessaan samaa luokkaa vauvavitsien kanssa.

Mikä on helpoin tapa pelastaa vauva hukkumiselta?

– Nostaa jalka pois sen päältä.

Miksi manne ripusti tuulisella säällä paitansa kuivumaan?

– Pitäähän sitä joskus panna hihat heilumaan.

Eh heh. Äh.

Kun matalalla ja laahaavalla äänellä kerrotut kertomukset alkavat, ei voi muuta kuin hämmentyä. Mitä hauskaa mustalaisvitseissä on? Kuuluuko niiden edes olla hauskoja? Kenen yhteenkuuluvuutta ne lisäävät?

Suomessa on noin 10 000 romania. Missä he kaikki ovat? En ole koskaan keskustellut yhdenkään romanin kanssa. Toistan: en yhdenkään. Vitsejä heistä olen sen sijaan kuullut erittäin monta.

Notre Damen kellonsoittaja olisi paikallaan.

Kuva: Florencia Delboy