Ruokataivas on löytynyt.

Se ei sijaitse ihan taivaassa asti, mutta melkein, kallion päällä huikeiden merimaisemien äärellä. Tukholman Södermalmin Hermans on aivan ihana.

Kasvisraflan buffet on mahtava ja tunnelma on niin kotoisa, että sitä voisi taputtaa olalle.  Hämärtyvä auringonlasku levittäytyy ikkunoista ja vatsa pullistelee vihreää currya, seljankukkamehua ja sataa muuta asiaa. Mätöistä tykkää myös seurueen ei-kasvissyöjä.

Jos siis kaipaat hyvää raflaa, älä missaa tätä.

Muutenkin suosittelen Tukholmaa, noin ylipäätään.

Vaikka rakastan naapuripääkaupunkia, olen laiska käymään siellä. Aina kun on vapaata, häivyn mieluiten uusiin paikkoihin. Nyt otimme kuitenkin ystävän kanssa ommoo lommoo ja vietimme vajaan viikon herkutellen ja höhötellen.

Se teki sielulle hyvää. 

Yöpaikka oli kaverilla huikeassa tornitalossa, joka piti sisässään 23. kerroksen kattoterassin ja uima-altaan. Sieltä oli hyvä tuijottaa sateenpieksämää iltaa ja sinistä aamua.

Moderna Museet ei petä taaskaan, kuten ei myöskään Skånegatanin kirppis tai Södermalmin suhaaminen. Tai jäätelö merellä. Laivallakin on yllättävän hauskaa, kun twistaa muorien seurassa, nolaa itsensä karaoksessa ja hurraa kämäiselle kabareekimaralle.

Vaikka Stokis on tuttu, tylsimys se ei ole. Koska matkaa sinne ei leimaa ainutkertaisuuden painolasti, voi ottaa ihan vaan rennosti ja reteästi.