Abrsurdia uutistyötä

mustikkax.jpg

Hesari uutisoi viikonloppuna, että kännykkä pelasti yöllä eksyneen marjastajan. Oliko lehdellä menossa jonkinlainen koululaisten viikko, vai miksi uutinen oli niin pimeä?

”Hän kertoi harhailevansa pimeässä maastossa. Hänelle oli tullut uskonpuute, ettei hän enää löydä lähtöpaikkaansa.” Kaunokirjallisuutta vai uutisen toinen kappale?

”Paikalle lähti kaksi poliisipartiota, jotka yrittivät valomerkeillä ja poliisiautojen sireenejä huudattamalla herättää miehen huomiota ja saada yhteyttä eksyneeseen.” Mitä muitakaan sireenejä olisi huudatettu kuin poliisiauton? Ja miksi puhutaan sekä miehestä että eksyneestä?

”Yksinään liikkeellä olleella miehellä ei itsellään ollut mitään valaisinvälineitä.” Yksinään. Liikkeellä. Olleella. Itsellään. Saisiko vielä pikkuisen pidemmäksi?

”Hän pystyi kuitenkin koko ajan keskustelemaan ja kommunikoimaan etsijöidensä kanssa matkapuhelimellaan.” Mitä eroa on keskustelulla ja kommunikaatiolla?

”Paikalle lähetettiin haravoimaan ja lentelemään edestakaisin myös rajavartiolaitoksen helikopteri.”

”Mies opasti kännykällään helikopteria, joka laskeutui ja poimi eksyneen marjastajan.” Ilman mainintaa kukaan olisikaan tuskin arvannut, että kopterin piti ensiksi laskeutua.

”Löydettäessä mies oli hyvässä kunnossa. Hän oli poliisin mukaan koko etsinnän ajan leppoisa ja rauhallinen ja toimi ilman paniikkia.” Jälleen aivan sama asia kolmella eri ilmauksella. Kertokaa jo, mikä idea näissä kaikissa ja-pötköissä on?

”Kännykkä oli poliisin mukaan verraton apu miehen löytymisessä yöllä pilkkopimeässä.”

Uskonpuute? Leppoisa? Verraton apu? Mitä ihmettä nämä ilmaukset oikein ovat?

Hihittely lehtijuttujen virheille on yleensä pelkkää mukavaa, ylemmyydentuntoista saivartelua. Nyt kuitenkin hihityksen lisäksi vähän ahdistaa.

Lauseet eivät välttämättä näin yksikseen edes vaikuta kovin oudoilta, mutta kokonaisuutena ja napakan uutissisällön keskellä ne todella olivat sitä.

Miten on mahdollista, että tällainen uutinen julkaistiin? Miksi se ei ole selkeä ja tiivis, vaan kontsikas, ylipitkä tarina kummallisin lauserakentein ja eufenismein? Miksi kaikki on kerrottu mahdollisimman hankalasti?

Tietysti uutistyössä on järjetön kiire ja pikku-uutiset toissijaisia. Silti luulisi, ettei rutinoituneella ammattitaidolla olisi edes mahdollista tuottaa näin tragikoomista uutista. Tai jos olisikin, se ei ainakaan pääsisi painokoneisiin asti.

Kuva: Rauma

Puheenaiheet Höpsöä

Tylsä ja kallis päihdeaine

freunde-von-freunden-silke-neumann-8388_167141798.jpg

Kiitos Anu Silfverberg.

”Eläessäni kädestä suuhun minulla oli monia näkemyksiä siitä, mitä tekisin, jos saisin säästettyä: matkustaisin, ottaisin vapaata töistä, sen sellaista. Kun vuosia myöhemmin ansaitsin lopulta hieman ylimääräistä, en halunnutkaan ottaa vapaata, sillä tilin saldo olisi pienentynyt. Alkoi vaikuttaa siltä, että säätäminen on eräänlainen verrattain tylsä ja kallis päihdeaine.

Moni miettii, mitä tekisi, jos voittaisi lotossa. Minä saattaisin latoa setelit vitriiniin ja tuijotella niitä käsiäni hieroskellen.”

Tylsä ja kallis päihdeaine. Sitä tämä nimenomaan on.

Pienenä tahdoin saada säästetyksi tuhat markkaa. En ostaakseni sillä jotain ihanaa, vaan ihan muuten vain. Roope Ankka.

Teini-ikäisenä minulle piti saada uudet farkut. Sovittelin housuja kiltisti, mutta ostovaiheessa harasin vastaan. Lopputulos: äiti raahasi minut kaupasta ulos, lukitsi autoon ja palasi ostamaan farkut. Kotiin ajaessa keskitin kaiken murrosikäisen uhmani räyhäämiseen, että ne pakko palauttaa, koska ne olivat niin kalliit.

Yhä olen ihan yhtä omituinen. Nautin enemmän upottavasta tilisaldosta kuin pehmoisista cashmir-neuleista, jotka sillä voisi saada. Vaikka pidän lämpöisestä kaakaosta Cafe Esplanadilla ja Singaporen lentolipuista, inhoan, että raha vähenee. Siis: kyse on siitä, että ostaminen tuntuu ennen kaikkea luopumiselta, ei saamiselta.

Absurdia.

Kuva: Blanco Vintage

Teksti: Anu Silfverbeg: Luonto pakastimessa

Puheenaiheet Ajattelin tänään