Määrääkö jokin luonnonlaki, että passikuvassa kuuluu näyttää poikkeuksetta vihaiselta neandertaalilta ja isopäiseltä alkueliöltä? Miksi passikuva ei ikinä onnistu?

Entisessä otoksessa minulla on superkireät letit ja delffiinipaita. Pahinta on, että tämä 11-vuotiaana ikuistettu örkki on läpäissyt kaikki seulat. Yksikään baari tai lentokenttä ei ole kyseenalaistanut yhdennäköisyyttäni siihen maireanaamaiseen lapseen. Hirveää.

Onneksi uutta yritystä ei tarvitse odottaa enää vuosikymmentä, vaan jo viiden vuoden päästä pääsee pyörittämään onnenpyörää. Ehkä silloin nuoli osuu johonkin muuhun kuin yrmyamebaan.

Onpa ällöttävää, parahdin, kun kaveripoika näytti myhäillen sivuston nimeltä Les femmes. Siellä pääasiassa vähäpukeiset ja vähäpainoiset tytöt söpöstelevät kuvissa kimuranteissa ilmeissä ja asennoissa.

Taas yksi kokoelma hoikista, anteliasrintaisista henkilöistä kyrsi, eikä ystäväni myhäily ainakaan auttanut asiaa.

Silti pikkuhiljaa koukutuin.

Laihuus ja rinnat eivät ole kadonneet minnekään, ja inhoamaani we heart it -henkistä fiilistelyä piisaa. Tytöt käsikkäin/sylikkäin/alasti metsässä/ilmapalloissa/pellolla -teema hallitsee, mutta silti sivussa on jotain kivaa. Ehkä ainakin se, miten ahtaiden raamien sisällä on mahdollista saada kasaan näinkin viehättävä ja sekalainen sirkus.

Erinäköisten ihmisten kasvoihin jää koukkuun. Kiehtovimmat kuvat on kaivettava loputtomien tissien ja peltojen kasasta, mutta se kannattaa. Kaveripoikani saa ottaa maitorauhaset, minä keskityn erityisyyksiin.

Kuvat: Les femmes, Étienne Ljóni Poisson & Blonde Leather