Myöhäisessä raitiovaunussa ainoa lehti oli Kaasujalka. Inhoan autojournalismia, mutta koska kyllästysasteeni oli korkealla, päätin antaa moottoriurheilulle mahdollisuuden – onneksi!

Lehti oli hyvin viihdyttävä, vai mitä mieltä olette seuraavasta analyysista:

”Hitto, kuka maksaa tuollaisen summan niin rumasta autosta?”

”Se lisäsi outoa kiinnostusta, että naapurustossa asunut, kauniisti sanottuna ruma mies onnistui iskemään hyvännäköisen naisen, vaikka ajoi Terracanilla.”

”Pyräköiminen Kallion kadunvierillä onnistuu, toisin kuin näillä trendikkäillä kaikenaailman mukamasmaastureilla.”

Mitä verbaalista jyräystä, miten ihanan suoraa ja rouheaa arviointia. Ei kaunistelua, ei turhanpäiväistä kikkailua, vaan peittelemätön tykitys siitä, miten kolho ja kömpelö autonkuvatus muuttuikin kiehtovaksi yksilöksi, jolla voisi kuvitella jopa ”Krokotiilimiehen buutseissaan ajelemaan”.

Propsit Urmas Hurmalaiselle!

Milloin vastaavanlaista tykitystä saa lukea kosmetiikasta? Tyylillä, että tää luomiväri näyttää ihan silmätulehdukselta, mutta koska siitä huolimatta sain baarista munaa, se on tosi jees.

Sitaatit urmas Hurmalaisen jutusta Ruma ja miehekäs Korean jeeppi, Kaasujalka 3/11. Kuva printscreen.

Roskiksesta löytyi tietokone. Se oli ystävistäni hieno, joten he päättivät kokeilla, toimisiko se. Ja toimihan se, valitettavasti.

Koneelta paljastui koko sen entisen omistajan elämä: alastonkuvia vaihtuvista tytöistä, kirjallisia sieluntuotoksia sekä itsetehtyjä kappaleita, joita toinen koneen löytäjä kuvaili sanalla happosmurffi.

Kone oli tietysti täynnä myös henkilökohtaista dataa. Minäkin, täysi muukalainen, tiedän nyt hänen sotunsa, opiskelualansa, ja sen, miltä hänen peniksensä näyttää.

Anteeksi, että jatkan taas tällä tietoteknisellä kauhulinjallani. Viimeksi ahdisti Facebook, sitä ennen nettinakuilijat, ja nyt taas mennään.

Eli: missä ihmeen idiotismipuuskassa omistaja jätti koneensa tyhjentämättä? Ja miksi hän ylipäätään nakkasi toimivan värkin tunkiolle? Raukka saa olla onnellinen, että tietolasti päätyi juuri tutuilleni. Vaikka he ovat repineet materiasta rutkasti iloa ja huvittaneet sillä myös muutamaa muuta, he tuntevat vastuunsa. 

Jos olisi käynyt köpelösti, entisella omistajalla olisi nyt netissä leviävä kikkelikuva ja postilaatikossa kiristyskirje.

Jos siis koneeni ikinä hajoaa, pistän sen tuhannen tohjoksi ennen roskalaatikolle kippausta. Ajatus bikinikuvista ja teinirunoista väärissä käsissä ei houkuta.

Kuva: Science Museum