Lentokentälle vievässä junassa on kyltti, joka kehoittaa ilmiantamaan pummilla matkustavan. Yliopiston asuntolassa toivotaan paljastuksia siitä, kuka sotkee vessassa.

Minua ärsyttää.

Mielestäni toisten ihmisten kyttääminen ei ole asia, johon pitäisi kannustaa. Ymmärrän ajatuksen yhteisestä vastuusta, että naapurin muori pitää silmällä kurittomia lapsia ja ohilkulkijat puuttuvat katuväkivaltaan. Silti rikkeistä raportoiminen tuntuu jotenkin ahdistavalta.

Aloinkin miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia, että ilmoittaisin vääryyksistä eteenpäin.

Pummilla meno: ehdottomasti ei. Anti mennä vaan.

Näpistys: tuskin. Jos kaupassa nuori lappaisi taskuun jumbopussin tai pappa kaljaa, en lähtisi etsimään vartijaa. Mutta jos ihmiseltä varastettaisiin puistokonsertissa lompakko, kertoisin ehdottomasti.

Yhteisten tilojen sotkeminen: jaa-a. Tästä saattaisin sanoa ihan vain siksi, että kaaos vaikuttaa omaankin arkeeni. En kuitenkaan etsisi käsiini pokea vessapiirtelijän takia.

Kertoisin siis todennäköisimmän vääryyksistä, jotka vaikuttavat yksilötasolla. Sen sijaan tilanteissa, joissa vastakkain ovat ihminen ja jokin ihmistä suurempi, kuten kauppaketju tai valtio, antaisin asian olla. En tiedä, onko se moraalitonta, mutta ainakin mukavampaa se on. Yhteisestä hyvästä huolehtiminen tuntuu nimittäin muuttuvan nopeasti kyttäysmentaliteetiksi, josta en pidä.

Entä te muut, missä menee raja?