Minimalen on 2-vuotias.
Ei olisi ikinä uskonut.
Kun minua pyydettiin Lilyyn töihin, hiihtelin välivuosibiitsillä ja kauhistelin, että mikähän aikuisten Demilä siitäkin tulee. Silti sanoin joo.
Ja on ärsyttänyt.
Olen aina inhonnut sitä, että joudun kirjoittamaan itsestäni, että vieraat ihmiset tietävät blogini, että sunnuntai-iltana täytyy riipiä kasaan aihe, vaikkei yhtään huvittaisi. Vähintään kahdesti viikossa uhoan lopettavani.
Mutta.
Tämä on superkivaa. Olen tavannut huipputyyppejä, saanut rahaa. Ja mikä parasta, olen joutunut kirjoittamaan silloinkin, kun ei huvittaisi. Kaksi vuotta ja neljä postausta viikossa tekee yli 300 postausta. Se on pirun monta.
Vaikka kammoan tomppeleita tekstejäni ja ihmettelen, miten rumaa täällä on ollut, on mukana pari hauskaakin juttua. Tässä siis mielivaltainen ynnäys viime vuosista.
Jos siis haluat:
A) VETÄÄ KILARIT
Pilluralli ja täytetty metso
Shoppaus on sairaus
B) KIKATTAA
Lapset voisivat askarrella hautakivet koko perheelle käsityötunnilla
Ihmisen koko surkeus
C) NAURAA VAMMAISELLE
Kehitysvammaiset ovat myös ärsyttäviä
Makkaralla jälleen
D) SITAATTIMYHÄILLÄ
Pieni elämä ja mutainen joki
Hyvin sanottu, Reino
E) AJATELLA
Miksi poistua Facebookista
Intin sijasta Intiaan
F) URKKIA ELÄMÄÄNI
Minä, matikkanörtti
On ihanaa olla kotona
Hyppäsin tänään 30 metrin sillalta
G) OTTAA HATKAT
Miksi matkustaminen yksin on niin ihanaa/kamalaa
Bang og Jensen
Ja loppuun vielä se ihana kohta, jossa heitellään kukkia yleisöön, kiitellään ja niiaillaan. Ja sanotaan: olette supereita. Kiitos, että olette mukana.
