Valitusvirsi lähti pyörimään.

Puolituttu yliopistolta alkoi paheksua kovaan ääneen muiden lastenhankintaa. Ettei meille kaikille tulisi raskas olo, en siteeraa pitkään. Olette nimittäin varmasti kuulleet saman jutun itsekin, ja se menee näin:

Ei hitsi ne idiootit/juntit/mun yläastekaverit, kun ne kaikki hankkii lapsia. Yhdellä mun ikäisellä on jo neljä lasta, siis huh huh. Ei opiskele ja on uskovaisia, tai jotain.

Klassikkovalitukset ovat jo itsessään syvän huokauksen arvoisia.

Kaikkein eniten ne kummaksuttavat, kun napina kohdistuu toisten ihmisten valintoihin. On outoa, miten moni jaksaa inistä toisten asioista. En vain pysty käsittämään, mikä siinä on on niin ahdistavaa, että muut elävät omaa elämäänsä.

Miksi on hirveää, että tyypit, joiden kanssa kävi koulua kymmenen vuotta sitten, päättävät jäädä kotiseudulle ja hankkia lapsia? Mikä vauvoissa provosoi? Siis: mitä väliä?

Eihän se ole henkilökohtainen loukkaus.

Kuva: Jixuan Zhou