”Tiukkapipo minussa ei voi käsittää, että aikuiset ihmiset puhuu ruuasta sanoilla yök tai hyi.”

”Mä inhoan kun aikuiset ihmiset puhuvat ruoasta tähän tyyliin. Mielestäni kuuluisi pelkästään hyviin tapoihin päästä näistä yli.”

Tiukkapipo minussa ei voi käsittää, mitä vikaa on ruoan haukkumisessa. Mä inhoan, kun joku nipottaa.

Minusta Trendi Lovesin keskustelu on hauska ja hyvä.

On pelkästään viihdyttävää, kun ihmiset purkavat vihaansa hillosipuleita, purjoa ja maksaa kohtaan ilmauksin hikiset jalat, kastemadot ja niljakas ällötys.

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi valikoiva maku saa kohdistua kaikkeen muuhun, muttei ruokaan.

Jos välttelee halpistoppeja, on valistunut kuluttaja, jos taas persiljaa, on helvetin nirso. Onhan ok sanoa, että myrkynvihreä on kuvottava väri ja Escadan hajuvesi ällöimelä, mutta osteria ei saa kutsua limaksi ilman, että leimaantuu lapselliseksi.

Miksi hajun ja näön valinnat ovat mielipiteitä, mutta makuaisti asennevamma? Jos vihaa lappuhaalareita, ei kukaan neuvo ostamaan kolmea paria ja käyttämään niitä, kunnes niistä pitää. Ja kaiken lisäksi puhumaan niistä nätisti. Toisin on sinihomejuuston kanssa.

Toki ruokaa pitää arvostaa. Tietenkään illallisen jälkeen ei voi murahtaa emännälle, että olipa kuvottavaa. Mutta jos on kiitollinen ja peruskohtelias, miksei saa käyttää verbaalista iloittelua elottomia ruoka-aineita kohtaan?

Ja toki on uusia makuja, jotka ensin tuntuvat kummilta. Mutta on myös aineita, joista nousee oksennuksenkatku suuhun ja maailmantuska iskee. Miksei sitä saisi sanoa ääneen?

Mikä ruokien inhoamisessa on muka niiin epäkypsää ja ällöttävää?

Kuva: Hyoin Min